— Fransiskaanisääntö ei ole rajoitus. Se helpottaa valintojen tekemistä ja vapauttaa minut itsestäni, Maria King sanoo.
Hyvän osan valinnut
Henkilökohtainen elämäni on ohi, fransiskaaninoviisi Maria King toteaa.
Ikävä on kova. Nuori nainen etsiytyy sen ajamana kirkkoon. Eletään 1990-luvun alun Rovaniemellä. Pappien puhe kaikuu onttona ja sisällöttömänä. Naisen mielestä on epärehellistä kuulua yhteisöön, jonka viesti jää käsittämättömäksi. Hän eroaa kirkosta.
Naisen uskonnollinen perintö on alkujaankin riitasointuinen. Ateistis-kommunistisen perheen kasvatti imee itseensä oikeudenmukaisuuden poljennon jo äidinmaidossa. Koulussa hän törmää vanhoillislestadiolaiseen todellisuuteen.
20 vuotta myöhemmin nainen palaa takaisin luterilaisen kirkon yhteyteen. Työnsä kautta hän on oppinut arvostamaan diakoniaa. Sivusta seurattuna on alkanut näyttää siltä, että kirkossa on sittenkin tilaa hengittää.
Mutta ikävä vaatii enemmän. Nainen kuulee ryhmästä, jossa tutustutaan yhdessä pyhän Franciscus Assisilaisen elämään ja opetuksiin. Ryhmän päättyessä joukko asiasta innostuneita jatkaa kokoontumisia.
Nainen, Maria King, jatkaa syvemmälle. Tällä hetkellä hän on noviisi anglikaanisen kirkon sisällä vaikuttavassa fransiskaanisessa sääntökunnassa.
Elämää avoluostarissa
Miksi Maria King seuraa Franciscusta? Eikö Kristus riitä? Tätä hän on itsekin miettinyt ja löytänyt yksinkertaisen vastauksen.
— Franciscuksen elämä oli nimenomaan Kristuksen seuraamista! Franciscus on minulle eräänlainen kaukainen hengellinen ohjaaja.
Kolmas sääntökunta eli TSSF koostuu maallikoista. Mukana on myös pappeja ja muita hengellisen työn tekijöitä. Fransiskaaniliikkeessä on kolmannen sääntökunnan lisäksi kaksi muuta sääntökuntaa. Ensimmäinen niistä on tarkoitettu miehille ja naisille, jotka elävät luostariyhteisössä. Toinen koostuu niin sanotuista klarissoista. Hekin elävät yhteisöelämää.
Matka kohti kolmannen sääntökunnan täyttä jäsenyyttä käy hitaasti. Noin vuoden mittaisen harkinta-ajan jälkeen alkaa novisiaatti, joka kestää vähintään kaksi vuotta. Maria King uusii pian noviisilupauksensa jälleen vuodeksi. Noviisikauden päätyttyä annetaan ikuiset lupaukset. Silloin ihminen on lopullisesti kolmannen sääntökunnan jäsen, niin sanottu tertiääri.
— Tämä on eräänlainen avoluostari. Se on aikamoinen paradoksi, King kuvaa tertiäärejä.
He eivät elä luostarissa eivätkä ole sitoutuneet selibaattiin. Tertiäärien elämää ohjaa fransiskaaninen sääntö. Se ei ole pakko tai käsky, vaan eräänlainen elämänohje, jossa on yhdeksän kohtaa: säännöllinen ehtoollinen, katumus, rukouselämä, itsekieltäymys, vuotuinen retriitti, Raamatun ja hengellisen kirjallisuuden opiskelu, yksinkertaisuus, Jumalan palveleminen maailmassa ja kuuliaisuus.
— Aluksi ajattelin, että tämä on hengellinen kuntokoulu, jossa minä pyrin muuttamaan itseäni. Mutta ei se niin ole! Fransiskaanisen säännön avulla teen tilaa, jotta Jumala voi työskennellä minussa.
Tärkeä tuki fransiskaanisuudelle tulee puolisolta, englantilaiselta anglikaanipapin pojalta.
— Ja no, aikuisten lasteni mielestä äidillä pitää olla aina jotain erikoista menossa, King toteaa hymyillen vinosti.
Rukous kietoutuu mieleen
Fransiskaanisääntö näkyy Maria Kingin arjessa konkreettisesti esimerkiksi siinä, ettei hän omista autoa tai asuntoaan.
Kingillä on kaksi työtä. Hän opettaa yliopistolla kotitaloustiedettä ja toimii Uudenmaan Marttojen kotitalousneuvojana. Työ tuo eteen yhä koreilevammaksi käyvän ruokakulttuurin, mutta King haluaa kulkea kohti yksinkertaista.
— Joskus minulta tullaan kysymään neuvoja liekitetyistä munuaisista. Missioni on kuitenkin se, että kaikki oppivat keittämään perunat.
Yksinkertaisuuden ihanne Kingiä seuraa kaupan lehtihyllyn äärelle.
—Kiiltävät kannet houkuttelevat ostamaan naistenlehden. Mutta jos ostan, mitä siitä seuraa? Huomaan, mitä kaikkea minulla ei ole, mutta pitäisi olla. Syntyy turhia tarpeita ja paineita. Yksinkertaistaako tämä elämääni? No ei todellakaan.
Lehti jää hyllyyn kiiltelemään.
Kaikkea ulkoista yksinkertaistamista kannattelee säännöllinen rukous ja ehtoolliseen osallistuminen.
— Olen huomannut, että jos ehtoollinen jää väliin, pian kaikki muukin rapautuu.
Maria King viettää päivittäin 15 minuutin rukoushetken. Jykevällä rukousjakkarallaan istuen hän muun muassa rukoilee muiden tertiäärien puolesta. Luterilaiset pyytävät harvoin pyhien ihmisten esirukousta, mutta sekin on osa Kingin fransiskaanista rukouselämää.
Rukous vaikuttaa aivojen toimintaan, King uskoo. Aivan kuten intensiiviset työrupeamat, myös rukous alkaa pulpahdella mielen pintaan. Aivojen prosessit eivät lepää yölläkään.
— Saatan herätä aamulla niin, että mielessäni alkaa heti soida laulu. Päivästä tulee ihan erilainen, kun ensimmäinen ajatus on ”auttajani on Herra”.
Vapauttava kuuliaisuus
Franciscus Assisilainen ei ole vain uuteen innostava esikuva. Hänen elämässään oli monia kirveleviäkin tapahtumia. Esimerkiksi se, kun Franciscus tapasi spitaalisia ihmisiä ja suuteli heidän runneltuja ruumiitaan.
— Se panee miettimään, missä se Kristus on, haluanko kohdata häntä, onko hän tuossa kadunkulman kerjäläisessä, Maria King pohtii.
Kova pala on myös kertomus Franciscuksen saamista stigmoista. King aikoo palata niiden pohtimiseen kypsyttelyn jälkeen.
Vaikeinta on ollut löytää säännöllinen elämänrytmi, jossa jokaisella fransiskaanisäännön kohdalla on paikkansa. Yhtään helpompaa ei ollut kuuliaisuuteen sopeutuminen.
— Mietin, miksi minun pitäisi alistua sokeaan tottelevaisuuteen. Kunnes oivalsin, että kuuliaisuushan tarkoittaa kuulemista. Kuuntelen, mitä Jumala sanoo, ja pyrin vastaamaan siihen.
Kuuliaisuuden kääntöpuoli on vapaus. Kun elämän keskipiste siirtyy vaivihkaa ulos itsestä, monet huolet hellittävät.
— Työssä minulla ei ole enää henkilökohtaisia uratavoitteita. Teen työtä palvellakseni muun muassa opiskelijoita ja Marttojen työtä. Jos joku ei mene niin kuin suunnittelin, ajattelen, että Jumalalla on muuta mielessä minun varalleni. Silloin on helpompi olla iloinen.
— Uskallan nauraa asioille, joille en ennen tohtinut. Uskallan esimerkiksi laskea leikkiä uskonnosta.
Aika paljon ihmiseltä, joka aluksi hämmentyi kuullessaan, kuinka mustaa huumoria papit viljelevät työnsä vastapainoksi.
Uusi Maria
Maria King ei ole aina ollut Maria. Vuosikymmeniä hänet tunnettiin Sirkkana. Fransiskaanitielle astuminen järisytti koko persoonaa. Eräässä rukousmietiskelyssä nimenvaihdoksen väistämättömyys kirkastui lopullisesti.
Maria viittaa Raamatussa mainittuun Mariaan, Martan siskoon. Kun kotitöissä ahertanut Martta näki sisarensa vain istuskelevan Mestarinsa jalkojen juuressa, hän ärähti. Jeesus rauhoitteli tilannetta todeten, että vain yksi on tarpeen ja että Maria on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois.
Uusi nimi tulee vastaan kaikkialla: virallisissa papereissa, allekirjoituksissa, Marttojen esitteissä. Se muistuttaa Maria Kingiä lopullisesta tähtäyspisteestä.
— Henkilökohtainen elämäni on ohi. Elämä ei ole minun pätemistäni varten, vaan Jumalan valtakunnan tulemista varten. Se antaa erilaisen värisävyn kaikkeen, mitä teen.
Franciscus Assisilaisen muistopäivää vietetään to 4.10.
Mikä TSSF?
- The Society of Saint Francis, Pyhän Franciscuksen seura
- anglikaanisen kirkon järjestö
- perustettiin Englannissa vuonna 1936
- osa anglikaanisen kirkon niin sanottua anglokatolista suuntausta, joka haluaa pitää esillä kirkon katolisia juuria
- toimii eritoten niissä maissa, joissa anglikaaninen kirkko vaikuttaa
- merkittävin yhteisö Hilfieldin luostari Englannissa
- anglikaanista fransiskaaniliikettä vaikuttavampi on katolisen kirkon fransiskaaniliike, jossa on myös kolme sääntökuntaa
www.tssf.org.uk
Jumalan pieni köyhä
Franciscus Assisilainen syntyi Italiassa, Assisin kaupungissa vuonna 1181 tai 1182. Franciscuksen isä oli varakas kauppias ja suunnitteli pojalleen samaa uraa.
Nuorena Franciscus osallistui sotaretkiin muun muassa Perugiaa vastaan. Sota-aika ja vankeus johtivat hänet hengelliseen kriisiin. Franciscus alkoi hoivata spitaalisia ja kiintymyksensä merkiksi jopa suuteli saastaisiksi luultuja ihmisiä. Pyhiinvaellus Roomaan merkitsi käännekohtaa hänen elämässään.
Franciscus tunnetaan erityisesti fransiskaanisen sääntökunnan perustajana. Hän otti kirjaimellisesti Jeesuksen kutsun luopua kaikesta maallisesta omaisuudesta. Franciscus kokosi pienen joukon miehiä, jotka halusivat pyrkiä elämässään samaan.
Franciscuksen veljet kritisoivat rahataloutta ja yhteiskunnallista eriarvoistumista. Veljet eivät omistaneet itse mitään, vaan elivät vapaaehtoisessa köyhyydessä.
Franciscus saarnasi ja opetti. Hän tuki aktiivisesti paaveja, vaikka myös kritisoi katolista kirkkoa. Franciscuksella oli paljon mystisiä kokemuksia. Hänen kerrotaan saaneen stigmat eli Kristuksen naulanjäljet käsiinsä ja jalkoihinsa.
Franciscus kuoli 4.10. vuonna 1226. Viimeisinä päivinään hän sokeutui. Franciscus Assisilainen julistettiin pyhäksi vuonna 1228.
Yksi Franciscuksen kuuluisimmista teksteistä on Aurinkolaulu. Se heijastaa hänen läheistä suhdettaan luontoon. Laulu koostuu Luojan ja kaiken luomistyön ylistyksestä.
Franciscus laulaa: ”Ylistäköön Sinua, Herramme, sisaremme äiti maa, joka meitä ravitsee ja hallitsee ja kantaa kaiket hedelmät ja kirjavat kukat ja yrtit.”
Kirjallisuutta
Aurinkolaulu. Franciscus Assisilaisen
rukouksia. WSOY 1988.
Franciscus Assisilainen. Kutsu köyhyyteen. Kootut kirjoitukset. Kirjaneliö 1981, uudelleen
julkaistu 2005.
Pyhän Franciscuksen kukkaset.
Kirjapaja 1986.
Anna-Maija Raittila: Franciscus astui ovestani. Kirjaneliö 1988.
Jaa tämä artikkeli: