Hyväntekeväisyys on bisnestä
Eero Tapio Penttinen kirjoitti hyvän tekemisestä (Kirkko ja kaupunki 26.5.). Olisipa niin, että hyväntekeväisyyteen lahjoitetuista euroista edes pieni osa menisi perille avustuskohteeseen. Valitettavasti hyväntekeväisyys on puhdasta bisnestä, köyhyyden hyväksikäyttöä ja hyvän omantunnon ostamista rahalla aivan kuin taivaspaikka ennen uskonpuhdistusta.
Kenialainen ystäväni, joka on yli 15 vuotta työskennellyt eri hyväntekeväisyysjärjestöille (luterilainen kirkko mukaan lukien), toivoo, että tämä "kehitysapu", jota Afrikalle tarjotaan, lopetettaisiin. Raha käy Afrikassa vain kääntymässä ja palaa pian takaisin länsimaihin yritysten ja työntekijöiden mukana. Mikään ei herätä paikallisissa suurempaa raivoa kuin länsimaiset hyväntekijät, jotka tulevat Keniaan elämään hyvää, turvallista elämää, kun paikalliset jatkavat omaa elämäänsä aivan kuten ennenkin.
Kun kysyin tv-mainoksista, jotka saavat meidät kyynelehtimään riutuneiden lasten katsellessa meitä isoilla silmillään, hän sanoi, että he etsivät surkeimman näköiset yksilöt näihin mainoksiin. Sama tehdään, kun joku julkkis on tulossa tekemään pr:ää paikan päälle: kuviin pääsee vain se, jolla näyttää menevän kurjimmin, vaikka todellisuus slummissa olisi aivan toista.
Kysyin, pidättekö meitä länsimaalaisia aivan sinisilmäisinä ja hölmöinä. "Emme", ystäväni vastasi, "mutta jos te saatte siitä hyvän mielen itsellenne, olkoon niin. Tätä bisnestä ei pysäytä enää kukaan."
Nimimerkki Teologi
Jaa tämä artikkeli: