Sokeaa uskoa? Anna Tamminen (vas.), Tanja Roiha, Hanna Särkkä ja Iina Ahola etsivät Teatteri Agapen esityksessä uskoa, johon sitoutua.
Hyvästit Jeesus-angstille
Teatteri Agape tekee provosoivaa messua väliinputoajille.
Usko on tuntemattomaan astumista, Teatteri Agapessa näyttelevä Tanja Roiha toteaa.
– Tässä on paradoksi. On toisaalta sanoittamaton mysteeri, ja toisaalta kauhea tarve puhua siitä.
Tarpeesta puhua nousee harrastajateatterin uusin esitys Puhdasta uskoa.
Kymmenen vuotta sitten perustettu Teatteri Agape haluaa pitää kynnyksen matalana. Ekumeenisessa Agapessa on mukana sekä teatterin ammattilaisia että harrastajanäyttelijöitä.
– Emme kysele esiintyjien vakaumusta, Roiha kertoo.
Puhdasta uskoa -esityksen tekstit on poimittu nuorten aikuisten elävästä elämästä. Ne alkoivat syntyä Ylioppilaiden Kristillisessä Yhdistyksessä. Moniäänisessä puheessa kuuluu kaikuja tekstiviesteistä, luentomuistiinpanoista, esseistä ja kauppalistoista.
– Aloitimme teemoittelemalla tekstejä ja keskustelemalla loputtomasti. Eniten nousi esiin henkilökohtainen usko. Että saisi olla rauhassa oman uskonsa kanssa, esityksen ohjaaja Anna Tamminen kertoo. Metropoliassa opiskeleva Tamminen on myös yksi näyttelijöistä.
Esityksen laji on liukuva. Se noudattelee luterilaisen messun kaavaa, mutta jumalanpalvelus se ei ole. Kaikkea kannattelee provosoiva teesi: messu on aikansa elänyt.
– Kirkko ja jumalanpalvelus eivät ole aikansa eläneitä, Hanna Särkkä rientää täsmentämään.
– Luterilainen messu ei vain... toimi.
– Kaikki yritetään selittää rationaalisen kielen piirissä. On kauhea tarve määritellä, Tanja Roiha jatkaa.
Agapelaiset etsivät pystyynkuolleen messun osien takaa niiden alkuperäisiä merkityksiä.
– Esimerkiksi esityksen ehtoollinen on tango. Siinä on kauneutta ja intohimoa. Oikeastaan usko on tanssiinkutsu, Roiha avaa uutta symboliikkaa.
Kutsuun vastaamista vaikeuttavat ympäristön lyömät leimat. Yhdet omivat itselleen ainoan oikean elävän uskon, toiset taas jättävät pyytämättä baariin, ”kun sä olet kristitty”.
Agapen näyttelijät jäävät tässä jaossa väliinputoajiksi. Perinteinen messu ei innosta, mutta jokin pitää roikkumassa kristinuskossa.
– Olen tajunnut, ettei minun tarvitse kokea huonoa omatuntoa, jos en käy kirkossa. Koska ei mun tarvitse! Ei usko siihen kuole, Tanja Roiha puhahtaa.
Kirkon yritykset aktivoida nuoria aikuisia leffailloilla ja mainoskampanjoilla eivät sytytä kohderyhmään kuuluvia agapelaisia.
– Jos sille uskolle vain annettaisiin tilaa kasvaa ja laajentua. Pitäisi lähteä liikkeelle ihmisten omista kysymyksistä, Anna Tamminen toivoo.
Puhdasta uskoa avarsi pääsiäisenä ortodoksiseen kirkkoon liittyneen Hanna Särkän uskonnäkyjä. Rajallisten vastausten tilalle tuli avaraa keskustelua.
– Pääsin Jeesus-angstistani eroon, hän naurahtaa.
Puhdasta uskoa Cafe Agricolassa, Sepänkatu 4. Pe 4.5., la 5.5. ja ma 7.5. kello 19. Vapaaehtoinen maksu.
Teksti Saila Keskiaho
Kuva Lauri Tamminen
Jaa tämä artikkeli: