Hyveensä tuntee huonosti
Markkinointi-instituutin toimitusjohtaja Jari Kostamo on istunut esimieshuoneissa 26 vuotta. Hänen mukaansa oven päällä lukee aina: huolet, murheet, valitukset.
Kostamo oli alle kolmikymppinen alkaessaan opetella johtajan tehtäviä. Suuren osan elämäänsä hän on työskennellyt mainostoimistoissa.
Hän arvioi, että vuosien aikana kertynyt kokemus varustaa aika hyvin siihen, mitä johtajalta vaaditaan.
– Silti tulee vastaan tilanteita, joissa pitää miettiä, mikä on paras tapa toimia. Painostavinta on tietää asioita, joita ei voi julkistaa. Ei pidä valehdella, mutta kertoakaan ei voi, vaikka kuinka vaaditaan.
Kostamo arvioi, että monet johdon tarvitsemat hyveet, kuten totuudellisuus, oikeamielisyys, rohkeus ja inhimillisyys ovat sellaisia, joista ihminen ei ole erityisen tietoinen. Hän toimii niiden mukaan ajattelematta sen enempää. Rehellinen ihminen on työssäänkin sitä, koska on tottunut siihen, ettei tee vilunkia.
– Hauskaa on, että Antti Kylliäinen ottaa kirjassaan esiin huumorintajun. Siitä ei johtamista käsittelevissä kirjoissa puhuta mitään, mutta Aristoteleella se nousee seurallisuuden hyveestä. Huumorilla voi helpottaa kanssakäymistä ihmisten kanssa, varsinkin jos osaa nauraa itselleen.
Jari Kostamo luki Antti Kylliäisen kirjaa yritysjohtajan näkökulmasta. Häntä mietityttää johtajan hyveistä suurimmaksi nostettu suurisieluisuus. Voiko ihminen itse tietää olevansa sellainen? Osaavatko johtajaa rekrytoivat henkilöt arvioida ihmisen kyvyn kestää lähes jatkuvaa kritiikkiä? Kuuluko sen arvioiminen edes heille?
– Suurisieluinen ihminen on paksunahkaisen vastapuoli. Paksunahkainen kestää paljon, mutta kun piikki oikein osuu, hän ei unohda koskaan. Suurisieluinen on ihminen, josta sanotaan eläkkeelle tai muuten talosta pois lähtiessä, että hän oli hieno mies tai nainen. Hänellä on ollut sellaisia hyveitä, joita toiset voisivat jopa olla vähän kateita.
Työelämän kovuuden sanotaan vähentäneen inhimillisyyden minimiin. Jari Kostamon mukaan inhimillisyys ei ole kovuuden ja vaativuuden vastakohta, vaan ihmiset saattavat odottaa työilmapiiriltä lähes mahdottomia ja tulkitsevat sen kovuudeksi.
– Inhimillisyys näkyy poikkeustilanteissa. Silloin, kun jonkun elämässä on sattunut pahaa, työyhteisö joustaa ja asenne lähtee esimiehestä. Hän ei päätä työilmapiiriä, mutta voi vaikuttaa siihen enemmän kuin kukaan muu.
Esimiehen tehtävä on Kostamon mukaan paitsi kuunnella ihmisten työhuolia ja murheita, myös auttaa heitä eteenpäin. Virheetkin voi kääntää voitoksi, koska niiden kautta paljastuu asioita, jotka pitää korjata. Kukaan ei tee virhettä pahuuttaan.
– Minun työhöni kuuluu havaita asioita ja puuttua niihin ajoissa, ennen kuin niistä tulee ongelmia.
Todellinen haaste on osata käsitellä ihmisissä asuvaa muutosvastarintaa ja -valmiutta. Jari Kostamon mielestä toiset kaipaavat sitä, ettei mikään koskaan muuttuisi ja toiset ovat kotonaan jatkuvassa Moulinex-pyörityksessä.
– Piirre näkyy ihmisen suhtautumisessa sekä työhön että yksityiselämään. Johtajan tehtävä on ohjata työtä niin, että erilaiset ihmiset pääsevät antamaan parastaan.
Jaa tämä artikkeli: