Iäkkäiden kohtelu osaa olla rumaa
Hoitoyksikössä asuvalla 95-vuotiaalla rouvalla oli konsultaatiokäynti sairaalassa, ja hänelle tilattiin sinne kuljetus. Kuljettaja tuli hakemaan rouvaa kesken ruokailun ja istutti kiireellä pyörätuoliin. Ateria jäi syömättä, ja rouva joutui matkaan sisävaatteissa, vaikka ulkona oli reilu pakkanen. Taksi vei hänet sairaalan ovelle ja jätti siihen. Kuljetettavalla ei ollut tietoa, mihin hänen piti mennä. Onneksi hän muisti sotunsa, ja niin hänet ohjattiin sairaalan sisällä oikeaan paikkaan.
Kun tutkimus oli ohi, rouva kyseli kyytiä takaisin hoitoyksikköönsä. Hänelle vakuutettiin, että taksi on tulossa. Hänelle ei suostuttu tilaamaan uutta taksia, vaikka odotus kesti ja kesti. Ilman lounasta jääneellä rouvalla ei ollut yhtään rahaa mukanaan, joten hän ei voinut mennä kahvilaankaan.
Lopulta taksi tuli kahden ja puolen tunnin odotuksen jälkeen. Autoon oli kuulemma tullut vika. Eikö siinä tilanteessa olisi pitänyt lähettää toinen auto noutamaan rouva sairaalasta, eikä istuttaa 95-vuotiasta sairaalan aulassa tunteja? Kaikkiaan reissu kesti 4,5 tuntia, vaikka lähtö oli niin kiireinen, ettei edes takkia ehditty noutaa huoneesta.
On ikävää, että iäkkäitä ihmisiä kohdellaan näin välinpitämättömästi palveluissa. Ei ole oikein, että hyvin iäkäs asiakas viedään poliklinikkakäynnille pakkasella ilman päällysvaatteita, ulkokenkiä ja rahaa sekä jätetään nälkäisenä ”oman onnensa varaan” puoleksi päiväksi.
Seija Muurinen
terveystieteiden tohtori,
sairaanhoitaja-diakonissa
Jaa tämä artikkeli: