Idea reilusta yhteiskunnasta on vaarassa
Keskuuteemme on selvästi hiipinyt epäilys, että vaurastuminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen eivät ole enää itsestäänselvyyksiä. Kasvu on yhä kovemman työn takana. Ikääntymisen myötä työssäkäyvien ja veronmaksajien määrä vähenee. Hyvinvointipalvelujen rahoittaminen käy yhä raskaammaksi, eivätkä tekijät tahdo riittää. Jännite lisääntyy, kun sosiaaliset ongelmat kärjistyvät työttömyysalueilla.
Eurojen riittävyyttä tärkeämpi kysymys on henkinen ilmapiiri yhteiskunnassa. Hajottavat voimat tuntuvat nyt vahvemmilta kuin yhdistävät. Itsekkyys on lisääntynyt. Työssä ei viihdytä, ja pako pois töistä kiihtyy. Veroja ei haluta maksaa, mutta palveluja halutaan yhä enemmän. Yrityksiä lopetetaan, kun uusia yrittäjiä ei löydy.
Pahoinvoinnin lisääntymisestä kertovat myös mielialalääkkeiden käytön ja alkoholin kulutuksen jatkuva lisääntyminen. Jotain on pielessä.
Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta on vahvistunut. Itse uskon pohjoismaisten yhteiskuntien menestyksen perustuvan oikeudenmukaisuuden kokemukseen ja kansalaisten tasavertaisiin lähtökohtiin. Samalla kohtuus on ollut arvossaan. Reilu peli on antanut hyvänolon tunteen ja kannustanut. Entä tulevaisuudessa? Yhteiskunta on jo jakautunut kolmeen osaan: menestyjiin, pärjääjiin ja syrjäytyjiin.
Aiemmin meitä yhdisti ulkoinen uhka. Nyt meitä uhkaa alueellisen ja väestöryhmien välisen jännitteen kasvusta seuraava heikentyminen sisältäpäin sekä hyvin toimeentulevien ja köyhtyvien välisen kuilun syventyminen. Kiinnostaako meitä espoolaisia oikeasti, miten Äänekoskella tai Helsingin lähiöissä menee? Syytä ainakin olisi.
Kiireellisintä on pysäyttää syrjäytymiskehitys: syrjäytyminen työelämästä, koulutuksesta, ihmissuhteista. Uudella presidentillä voisi olla valtaansa suurempi rooli suunnan antamisessa yhteiskunnallisen eheyden vahvistamiselle. Tärkeintä on, että me kaikki havahdumme siihen, miten maa oikeasti makaa.
Tuomas Aho
Kirjoittaja on asianajaja ja asuu Espoon Olarissa.
tuomas.aho@butzow.com
Jaa tämä artikkeli: