Ideasta käytäntöön
Pienbisnestä. Tansanialaiset Furaha Moshi (vas.) Anna Paul, Aliel Weston ja Jafeth Mndeme kartoittivat mahdollisuuksiaan uusien yritysten perustamiseksi.

Pienbisnestä. Tansanialaiset Furaha Moshi (vas.) Anna Paul, Aliel Weston ja Jafeth Mndeme kartoittivat mahdollisuuksiaan uusien yritysten perustamiseksi.

Ideasta käytäntöön

Tansanialaisnuoret hioivat bisnesideoita.

Teksti ja kuva Katri Kuusikallio
Tansanialainen Morogoron hiippakunta kutsui eri alueiltaan 26 aktiivista, mutta työtöntä nuorta kolmen viikon intensiivikoulutukseen saamaan perustietoja pienbisneksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Kouluttajina toimivat paikallisen pienbisnesoppilaitoksen opettajat. Naisia oli kurssilaisista lähes puolet. Suomen Lähetysseura tuki hanketta.

Suunnitelma teko alkoi oman paikkakunnan kartan piirtämisestä ja mahdollisuuksien kartoittamisesta. Jokainen ryhmä teki realistisen suunnitelman laskelmineen juuri omalle seurakunnalleen.

Kilosa sijaitsee Morogorosta luoteeseen kahden tunnin ajomatkan päässä. Sadeaikaan tie on usein poikki useita päiviä. Ryhmä päätti ostaa kanoja ja kuljettaa niitä Dar es Salaamiin myytäväksi ravintoloihin, tehtaisiin tai hotelleihin.

Chalinzen ryhmä päätyi myös kanoihin. Heidän suunnitelmansa oli kasvattaa kanoja ja myydä niitä. Chalinze sijaitsee Morogorosta Dar es Salaamin suuntaan. Yhden kanan kasvatuskulut ovat 60 senttiä.

Turianin keskustassa nuoret viljelevät jo sipulia ja kasvattavat porsaita. Siksi ryhmä päätyi ottamaan suunnitelman kohteeksi syrjäisen, karun Kambalan maa-saikylän. Useimmat kyläläiset käyttävät matkapuhelinta, vaikka kylään ei tule sähköä.

Ryhmä päätti hankkia aurinkopaneelin, ja myydä puhelinten latausta. Toiminnan kulut yhtä puhelinta kohden ovat 15 senttiä. Ryhmä päätti laskuttaa yhden puhelimen latauksesta 20 senttiä.

Morogoron keskustan alue on elinvoimaisin ja aktiivisin. Nuoret päättivät pyytää hiippakunnalta palan sen omistamasta maasta ja alkaa viljellä vihanneksia ja myydä niitä. Nopeasti kasvavassa kaupungissa vihannesten myynti on tuottoisaa.

Ngerengere puolestaan on syrjäisin Morogoron alueista syrjäisin ja köyhin. Nuoret päättivät perustaa vihanneskojun ja myydä banaaneja, parsaa, tomaattia ja mangoa. Tämä ryhmä sai laskelmillaan eniten voittoa toiminnallaan.

Nuoret haluaisivat käyttää rahat seurakuntien leireihin, raamattu- ja ihmissuhdeopetukseen, matkoihin, kuorojensa toimintaan. Jalkapallo on suosittua, mutta toisista pikkukylistä puuttuu oikea pallo. Ruoanlaittoakin olisi mukava tehdä yhdessä.

Koulutus avasi monen silmät näkemään suunnittelemisen tärkeyden.

– Pientä, mutta realistista, ja kestävää. Teillä on nyt mahdollisuus aktivoida myös muita nuoria mukaan toimintaan, toisti yhä uudelleen opettaja Alex Bahoga.

Nuoria autetaan keräämään omissa seurakunnissaan pääoman, jotta he saavat liiketoiminnan alkuun.

– Nuorista yleensä vain puhutaan, mutta nyt nuorten eteen tehdään jotain konkreettista. Nuorissa on voimaa, ja meille annetaan todellinen mahdollisuus toimia, turianilainen Mulashani Haveson totesi.

Kirjoittaja toimii Suomen lähetysseuran lähettina Morogoron hiippakunnan kristillisen kasvatuksen kehittämistehtävissä ja Tansanian tiedottajana.

Jaa tämä artikkeli: