Uskon kamppailu. Terrence Malickin elokuvassa To the Wonder Javier Bardemin näyttelemän papin usko horjuu.
Ihme valkokankaalla
Elokuva ei voi käännyttää, sanoo professori Henry Bacon. Hän aloittaa Orionin uuden luentosarjan, joka käsittelee uskontoa elokuvissa.
Raamattuspektaakkelit, papiston elämä ja erilaiset vertauskuvalliset kertomukset kärsimysnäytelmästä. Siinä muutamia varhaisen ja klassisen elokuvan uskonnollisia kestoaiheita. Uudemmassa elokuvassa on keskitytty enemmän uskonnolliseen kokemukseen.
Kevään aikana uskoon ja uskontoihin elokuvissa pureudutaan Kansallisen audiovisuaalisen arkiston, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan elokuvaryhmän ja Helsingin yliopiston uskontotieteen oppiaineen yhteistyönä järjestämässä luentosarjassa. Luennoimassa on joukko elokuvatutkijoita ja uskontotieteilijöitä, ja jokaisen luennon päätteeksi näytetään aiheeseen liittyvä elokuva.
Elokuvatutkimuksen professorin Henry Baconin mielestä luentosarjan aihe on herkullinen, sillä usko ja uskonnot ovat kiinnostaneet tekijöitä elokuvan varhaisista vaiheista lähtien. Hänen luentonsa keskittyy uskon ja epäuskon esittämiseen elokuvissa.
– Eri ohjaajat antavat erilaisen todellisuudenasteen elokuvissa kuvatuille ihmeille ja uskonnollisille kokemuksille. Ihmeitä saatetaan rationalisoida ja uskonnollinen kokemus kuvata ulkokohtaisesti, psykologisoiden, Bacon kertoo.
– Toisaalta elokuvallisia keinoja voidaan käyttää niin, että tapahtumat saadaan vaikuttamaan todelta. Esimerkiksi Cecil B. DeMillen elokuvassa Kymmenen käskyä (1956) käytetään elokuvatekniikkaa luomaan vaikutelma meren avautumisesta.
Maagisen realistista Piin elämää (2012) mainostettiin pari vuotta sitten lupaamalla, että tarina saa katsojan uskomaan Jumalaan. Onko lupauksella katetta?
Tuskin, vastaa Bacon. Vaikka elokuva voi vahvistaa jo aiemmin omaksuttuja uskonnollisia näkemyksiä, hän pitää epätodennäköisenä, että elokuva voisi käännyttää ketään.
– On olemassa kokonainen elokuvateoria, jossa elokuvaa pidetään ideologisen sopeuttamisen välineenä. Ajatellaan, että koska elokuva on niin todenkaltaista, elokuvan esittämät arvot ja ideologiat uppoutuvat katsojaan.
Bacon on kuitenkin toista koulukuntaa.
– Ensinnäkin olemme tietoisia siitä, että elokuva on illuusiota. Saatamme kyllä tulla imaistuksi tarinaan jopa silloin, kun se kulkee omia arvojamme vastaan. Vaikutus on kuitenkin vain hetkellinen.
– Saatan seurata jotakin melodraamaa, joka tempaisee minut mukaansa niin, että alan kyynelehtiä. Samaan aikaan olen melkein vihainen itselleni, että sorrun katsomaan tällaista pliisua roskaa, jossa minua manipuloidaan häikäilemättömästi.
Uskonnollinen elokuva on Baconin mielestä parhaimmillaan silloin, kun se johdattaa pohtimaan, mitä usko on. Aina elokuvan ei tarvitse viitata suoraan mihinkään uskonnolliseen ollakseen kuitenkin jollakin tapaa hengellinen. Tällainen on vaikkapa Robert Bressonin Taskuvaras (1959).
– Tietyillä säännönmukaisilla keinoilla, jotka havaitaan tiedostamattomalla tasolla, katsojissa saadaan syntymään tunne siitä, että tässä on jotakin arkisen todellisuuden ylittävää. Sitä ei kuitenkaan sanota suoraan.
Erityisen kiinnostavia Baconista ovat sellaiset elokuvat, joissa kysymys uskosta jätetään katsojan ratkaistavaksi. Hän nostaa esimerkiksi Ingmar Bergmanin elokuvan Talven valoa (1963), jonka keskiössä on uskonsa kanssa kamppaileva pappi.
Elokuvan lopussa pappi pitää jumalanpalveluksen lähes tyhjässä kirkossa.
– Toiset ovat nähneet sen niin, että pappi on menettänyt uskonsa ja jumalanpalvelus on enää muodollisuus. Toiset taas ovat ajatelleet, että kun pappi sanoo ”Pyhä, pyhä on Herra Jumala, kaikkivaltias”, rituaalin jatkuvuus edustaa uskon säilymistä. Ratkaisu jää katsojalle.
– Uskosta voidaan puhua vain, kun on olemassa selvä mahdollisuus, että se voikin olla epätotta. Usko ja epäusko ovat siten saman kolikon vastakkaisia puolia.
Samaa tematiikkaa käsittelee myös Terrence Malickin To The Wonder (2012), joka esitetään Orionissa Baconin luennon jälkeen. Uskon ja epäuskon välinen kamppailu ei ole kuitenkaan vain taide-elokuvan ansio. Television sairaalasarjat, kuten Greyn anatomia (2005–), käsittelevät teemaa toistuvasti ja tarjoavat kahta erilaista tulkintatapaa.
– Henkilökunnalla on vahva ammattitaito, mutta he itse tai ulkopuoliset voivat kokea, että mukana on myös henkinen, ehkä suorastaan uskonnollinen ulottuvuus. Sairaalasarjat tarjoavat uskonnollisuutta, mutta niin, ettei se tunnu liian uskonnolliselta.
Luennot perjantaisin 7.2. alkaen kello 14.30 Orionissa, Eerikinkatu 15. Luennoille on vapaa pääsy. Elokuvanäytäntöihin liput 6,50 / 5 e. Ohjelma ja aikataulu osoitteessa kavi.fi/elokuvasarja/luentosarja-elokuva-uskonnon-peilina
Tekstiä päivitetty järjestäjien osalta 10.2.
Jaa tämä artikkeli: