Joulu tulee. Vapahtaja tuo uuden näkökulman.

Ihmeitä

• 10.12.2012 13:46

Sytytän kolmannen adventtikynttilän. Vain yksi enää ja sitten on joulu.

Miten moninaisin miettein me kuljemmekaan tätä juhlaa kohti: moni toiveikkaana ja kiitollisena, moni myös mieli täynnä ristiriitoja tai ahdistusta.

Ajattelen häntä, joka tuntee jääneensä sivuun elämästä, mitään tapahtumattomuuteen ja yksinäisyyteen. On vain hitaasti kuluvat päivät, samat seinät katseltavina ja samat ajatukset ajateltavina. Sitäkö samaa myös jouluna?

Ajattelen häntä, joka on liian väsynyt. Työ uuvuttaa tai elämä muuten painaa liiaksi. Ainut toive on, että saisi vain nukkua. Vaikka koko joulun.

Ajattelen häntä, joka on katkera, kun on tullut mielestään väärin kohdelluksi eikä sovintoa ole syntynyt. Katkeruuden myrkky on pesiytynyt sisimpään ja täyttänyt sen niin, ettei sovinnolle tai anteeksiannolle ole tilaa. Eikä yhteiselle joululle.

Ajattelen häntä, jonka elämä on yhtäkkiä ja rajusti muuttunut. Suunnitelmat ovat romahtaneet ja toivokin uponnut tavoittamattomiin. Mitähän joulustakaan tulee?

Adventtikynttilöiden herkässä valossa mietin, voisiko sittenkin tapahtua ihme. Muutos.

Vapahtaja syntyy myös meidän ahdistustemme keskelle. Silloin emme ole yksin. Silloin se, mikä näytti mahdottomalta, tuleekin mahdolliseksi: Elämään löytyy uusi näkökulma, väsynyt virkistyy, sovinto syntyy ja toivo viriää. Ja yhteys ihmisten kesken.

Hän voi, hän tahtoo tulla, / hän tietää vaivasi / ja täynnä rakkautta / sen muuttaa rauhaksi.

Eeva Hurskainen

3. adventtisunnuntai