Ihminen ei voi muuttaa Jumalan lakia
Yhteiskunnan silmissä avioliitto on virallinen, kun se on todistettavasti solmittu. Kuitenkaan avioliitto, solmittiinpa se kirkossa tai sen ulkopuolella, mutta ei Jumalan asettamilla ehdoilla ja Hänen nimeensä siunaten, ei ole raamatullinen, kristillinen avioliitto. Kaikille tämä ole tietenkään ole relevanttia, ja silloin on samantekevää kenet vihitään, miten ja kenen kanssa.
Raamatullinen avioliitto on suora kuva ihmisen ja Jumalan suhteesta ja liitosta. Avioliittokysymyksestä tekee niin suuren ja tärkeän se, että se kytkeytyy suoraan kuudenteen käskyyn: Älä tee aviorikosta, eli älä riko liittoa.
Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen sanoo (Kirkko ja kaupunki 7.4.), ettei mikään kirkon oma säädös estä vihkimästä samaa sukupuolta, ja että kirkkojärjestys on se dokumentti, joka sanoo, kenet voidaan vihkiä. Hän ei ehkä ole löytänyt hyllystään Raamattua. Hän ei myöskään erota sulhasta morsiamesta; se voitaisiin sitten sopia, kumpi haluaa olla kampi.
On hyvä tiedostaa, että muodollisesti oikein tehty ja vaikkapa yksimielisesti hyväksytty mutta vastoin voimassaolevaa lainsäädäntöä oleva päätös ei ole pätevä de jure. Samoin on kirkon kohdalla: Vaikka piispa tai kirkolliskokous tekisi muodollisesti ja maallisesti päteviä päätöksiä, mutta vastoin jumalallista lakia, ne ovat mitättömiä de jure divino. Jumalan lakeja ei voi muuttaa kukaan muu kuin Jumala itse.
Jaa tämä artikkeli: