null Ihminen ei voi valita uskontoaan vapaasti

Järjetön usko. Teologian tohtori Dan-Johan Eklund pitää haasteena, miten voitaisiin rationaalisesti selittää, että uskonnollinen usko ei ole olemukseltaan rationaalista. Kuva: Esko Jämsä

Järjetön usko. Teologian tohtori Dan-Johan Eklund pitää haasteena, miten voitaisiin rationaalisesti selittää, että uskonnollinen usko ei ole olemukseltaan rationaalista. Kuva: Esko Jämsä

Ihminen ei voi valita uskontoaan vapaasti

Tuore väitöskirja osoittaa, että jotkut elämänkatsomukset vain vetävät puoleensa ja toiset työntävät luotaan.

Pitäisikö lapsi jättää kastamatta, jotta hän voisi itse isona valita uskontonsa? Muutaman vuoden takaisessa kyselyssä kävi ilmi, että helsinkiläiset vanhemmat kunnioittavat kastetta ja uskonnonvapautta niin paljon, etteivät halunneet tehdä lapsensa puolesta näin vaativaa päätöstä.

Tutkija Dan-Johan Eklundin tuore väitöskirja haastaa näkemyksen, että uskonnollinen vakaumus olisi aikuisillekaan täysin vapaa ja harkittu valinta.

– Kun ihminen astuu maailmankatsomusten torille, jotkin vakaumukset vain tuntuvat loisteessaan puoleensavetäviltä, Eklund sanoo.

– Näyttäisikin siltä, että ihmiset eivät varsinaisesti valitse, mihin uskontoon he tuntevat vetoa.

Helsingin yliopistossa marraskuussa tarkastetussa uskonnonfilosofian väitöskirjassaan Faith and Will: Voluntariness of Faith in Contemporary Analytic Theistic Philosophy of Religion Eklund analysoi analyyttiseksi teismiksi kutsutun enemmän tai vähemmän kristinuskoon tukeutuvan filosofisen koulukunnan edustajia, joista kuuluisimpia ovat amerikkalainen Alvin Plantinga (s. 1932) ja englantilainen Richard Swinburne (s. 1934).

– Näiden ajattelijoiden mielestä ihmisen vapaaseen harkintaan jää oikeastaan se, haluaako hän sitoutua jo ennalta mielekkääksi kokemaansa uskonnolliseen vakaumukseen, Eklund sanoo.

– On mahdollista, että ihminen kokee uskonnollisuuden itselleen sopivana, mutta ei silti syystä tai toisesta sitoudu uskonnolliseen elämänmuotoon.

 

Mitä uskolla tarkoitetaan?

Anglo-amerikkalaisessa kristillisyydessä ihmisen vapaa tahto suhteessa Jumalaan on nähty suurempana kuin luterilaisuudessa, jossa korostetaan, että Jumala synnyttää ihmisessä uskon.

Taustalla voi piillä erilainen käsitys siitä, mitä tarkoitetaan uskolla. Dan-Johan Eklundin tutkimat ajattelijat näkevät uskonnollisen uskon "huomattavasti tiedollisempana asenteena" kuin luterilaisuudessa on totuttu ajattelemaan.

Kymmenestä käskystä ensimmäinen kuuluu: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia." Ensimmäisen käskyn selityksessään reformaattori Martti Luther korostaa uskoa ennen muuta turvautumisena: "Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo."

Jotkut luterilaiset arvostavat tanskalaista eksistenssifilofia Søren Kierkegaardia (1813–1855), jonka mielestä uskoon kuuluu olennaisesti luottamusta osoittava uskon hyppy.
 

Tämä voi johtaa siihen, ettei uskonnollisten maailmankatsomusten torilla mikään vakaumus voi edes periaatteessa loistaa ihmiselle, koska hän ei käsitä, mistä uskonnoissa on kysymys."
– Dan-Johan Eklund
 

– Analyyttisessä teismissä esimerkiksi Richard Swinburne ei hyväksyisi uskon hyppyä siksi, että se on järjenvastaista luottamista. Hän todennäköisesti esittäisi, että uskon hypyllekin pitäisi olla hyviä tiedollisia perusteluita, Eklund sanoo.

Eklundin tutkimus tuo esiin, etteivät analyyttisen teismin traditioon kuuluvat ajattelijatkaan ole aivan yksioikoisia.

– Esimerkiksi Plantingan mielestä usko on lahja, jonka ihminen voi vain ottaa vastaan.

– Mutta kun uskoa pidetään ennen muuta totena pitämisen asenteena, usko lahjana tarkoittaa, että Jumala oikeastaan lahjoittaa ihmiselle kyvyn pitää totena esimerkiksi neitseestä syntymistä, Eklund kuvaa.


Uskonnon kielen pitää juurtua

Entä se lapsen kastaminen? Dan-Johan Eklundin mielestä lapselle on rikastuttavaa, mikäli häneltä ei oteta pois mahdollisuutta oppia ymmärtämään uskonnollista kieltä. Joka tapauksessa vanhemmat tekevät lapsensa puolesta merkittävän valinnan.

– Jos perhe on uskontovastainen, on vanhempien näkökulmasta oikein, ettei lasta juurruteta mihinkään uskontoon, Eklund sanoo.

– Tämä voi johtaa siihen, ettei uskonnollisten maailmankatsomusten torilla mikään vakaumus voi edes periaatteessa loistaa ihmiselle, koska hän ei käsitä, mistä uskonnoissa on kysymys.

Toisaalta ahdasmielinen, yhden ainoan uskontulkinnan juurruttaminen rajaa Eklundin mukaan pois vaihtoehtoja, jotka muussa tapauksessa saattaisivat vetää lasta puoleensa.

Jaa tämä artikkeli: