Yksilöistä lähtevät suuretkin muutokset liikkeelle. Sinä havahdut, minä havahdun, emmekä me enää suostu entisenlaiseen, Eero Voutilainen sanoo. Kuva: Hans von Schantz
Ihminen ensin, talous sitten
Työelämälle ollaan valmiita antamaan enemmän kuin mikä ihmisen osa on. Se on tuhoisaa sekä suomalaisille että suomalaiselle yhteiskunnalle, sanoo Eero Voutilainen.
Jumala loi ihmisen kuvakseen, jonka elämään kuuluu jokapäiväinen rytmi. Siinä on tilaa työlle ja hiljaisuudelle, toisten kohtaamiselle ja omalle itselle.
Kristillinen näkökulma ihmisen hyvään elämään on kuitenkin tänä päivänä painettu marginaaliin, murehtii Eero Voutilainen.
Hiljaisuuden liikkeen veteraani teki uransa johdon konsulttina, työ- ja vapaaehtoisyhteisöjen kehittäjänä sekä mentorina. Nyt eläkkeellä hän käyttää aikaansa kansalaisyhteiskunnan hyväksi ruohonjuuritasolla erilaisissa lähiyhteisöissä.
Voutilainen haluaisi ihmisen rytmin takaisin yhteiskuntaan.
– Se on oikeastaan meidän jokaisen vastuuna: että ihminen tulee ensin, talous vasta sitten, Eero Voutilainen toteaa.
– Siksi minua järkyttääkin, kuinka ihmisen on annettu vajota alisteiseksi kaikelle muulle. Levitellään käsiä ja toistellaan, että ’ei voi mitään’. Siihen uskotaan enemmän kuin uskontunnustukseen.
Talous ulosmittaa kaiken
Ihminen Jumalan luomana – jos siihen uskoo, joutuu asettamaan kysymyksen ihmisen arvosta. Luotiinko ihminen välineeksi vai onko ihmisenä oleminen jotain enemmän.
Eero Voutilainen pohtii työelämän mullistusta viime vuosikymmenen aikana. Vaivihkaa ollaan tultu tilanteeseen, jossa kaiken mitta on taloudellinen tulos.
– Se on ihmisyyden ryöstöviljelyä. Niinpä työelämässä kantautuukin jatkuvia viestejä väsymyksestä ja uupumuksesta. Ihmiset rääkkäyttävät itseään ja menettävät maun työstään.
Tarvittaisiin vallankumousta, jossa ihmisten, teknologian ja talouden suhteet uudelleen arvioidaan.
– Ihminen ensin – tämä motto pitää ottaa todesta työelämän ja yhteiskunnan kehittämisessä. Taloutta ja yrityksiä, yhteiskunnan järjestelmiä ja teknologiaa tarvitaan, mutta niiden on palveltava ihmisiä.
Voutilainen muistuttaa, että yhteisen hyvinvoinnin perustana, myös yritysten toiminnan perustana, on kansalaisyhteiskunta ja sen sosiaalinen pääoma, luottamus. Siksi nyt olisi työskenneltävä ihmisten tarpeet tunnistavien yhteisöjen vahvistamiseksi: kirkossa, kansalaisjärjestöissä – myös työpaikoilla.
Yhteiskunta ihmisten mittoihin
Vuosien mittaan Eero Voutilainen on löytänyt seurakuntien ja kirkon piiristä paljon sellaista toimintaa, joka perustuu hiljentymiseen, aitoon kohtaamiseen, toisten kuuntelemiseen ja omien tuntojen ihmettelyyn.
Samanlaisen hiljaisuuden ja kohtaamisen kulttuurin viriäminen tekisi ihmeitä työpaikoillakin.
Voutilainen onkin ollut jo vuosia mukana järjestämässä yritysretriittejä, joissa välitetään oivalluksia sellaisista luovien ratkaisujen ja hyvän työyhteisön perusresepteistä kuin ”unohda tulos, keskity läsnäoloon.”
Voutilainen ottaa puheeksi Helsingin Sanomissa ilmestyneeseen jutun yhteiskunnallisista yrityksistä. Siinä haastateltu sosiaalisin periaattein toimivan lontoolaisen kuntosaliketjun toimitusjohtaja sanoi, että yrityksen varsinainen tuotto on sen saavuttama yhteinen hyvä ja raha vain väline.
Ihmisen mitoille rakennettu yhteiskunta ja työelämä antaisi paljon useammille mahdollisuuden luoda, rakentaa ja saada tyydytystä saavutuksistaan, Voutilainen uskoo. Ihmisiä kuunteleva yrityselämä tuottaa kestävästi parempia tuloksia kuin välittömään tulokseen tuijottaminen.
– Jokainen meistä on syntynyt elämään merkityksellistä elämää. Merkityksellisyyden kokemus syntyy aikaansaannoksista. Ei Jumalan luoma, ihmisen mittainen elämä suinkaan sulje pois tavoitteellisuutta ja korkeita päämääriä.
Muutos on jokaisen vastuulla
Kyynikko epäilee, että ihmisenmittaisuus on uusi trendi, joka talouden superfilosofiassa on keksitty ottaa käyttöön. Entä jos hiljaisuuden merkityksen oivaltaminen, kuunteleva vuorovaikutus ja slowdown-aatekin lopulta napataan vain kapean tuloksenteon keinoiksi?
Voutilainen itse näki 1980-luvulla, miten hänenkin edistämänsä, työntekijöiden tueksi kehitetty tulosjohtamisjärjestelmä karkasi tulospiiskaukseksi. Ihmisistä tuli resurssi.
– Aina on se vaara. Pitää olla tarkkana, ettei anna minkään muodostua välineeksi, jolla aito ihminen yritetään syrjäyttää. On tärkeää huomata, että kyse on aina valinnoista, joita me jokainen voimme tehdä, Voutilainen sanoo.
Voutilainen vertaakin talouden ja työelämän vallitsevien arvojen muuttamista keskusteluun ilmastonmuutoksesta.
– On vaikea arvioida, millainen on se kriittinen massa, jota tarvitaan palauttamaan ihmisten tarpeet talouden edelle. Minä haluan lietsoa optimismia. Voipa olla, että meissä jo muhii muutos niin syvällä, että se lopulta ryöpsähtää esille yllättävänkin nopeasti, Eero Voutilainen miettii.
Jaa tämä artikkeli: