Pia Skibdahl kannustaa etsimään yhteyttä pyhään.
Ihminen on ääniolento
Kun löytää oman äänensä, löytää sisimpänsä.
Kun henkiset tai hengelliset asiat alkavat kiinnostaa, yksi mahdollisuus on paneutua perusteellisemmin omaan perinteeseen. Niin on tehnyt laulaja ja äänivalmentaja Pia Skibdahl, joka on ohjannut rukouslaulua viidentoista vuoden ajan.
— Rukouslaulu on meditaatiota, tai jos tarkkoja ollaan, kontemplaatiota, kuten mietiskelyä nimitetään läntisen kirkon piirissä.
— Rukouslaulu on ikivanhaa ekumeenista perinnettä. Se on peräisin jakamattoman kirkon ajoilta, siis ensimmäiseltä kristilliseltä vuosituhannelta.
Rukouslaulu alkaa hiljaisuudesta
Vaikka rukouslaulun perinne on pitkä, sitä ei tarvitse ottaa raskaasti. Rukouslaulun kokeilemisen este ei ole sekään, ettei osaa laulaa, vakuuttaa laulunopettaja.
— Ihminen on ääniolento. Hänellä on syntymäoikeus ääneen, joka on samalla hänen käyntikorttinsa. Kun löytää oman äänensä, löytää sisimpänsä.
— Rukouslaulu alkaa siitä, että lauletaan hiljaa vokaaleita. Äänet voivat liittyä ihmisen ydinminään, kuten aa – mm – aa – mm. Niistä muodostuu mamma tai muita sanoja, joita ihminen on lapsuudessaan ensimmäisinä alkanut muodostaa.
Skibdahl muistuttaa, että äänen aikaansaamisen tavoitteena ei ole ryhtyä tuijottelemaan omaa napaa. Siihen, kuka olen, liittyy kiinteästi toinen kysymys: kuka olen suhteessa toisiin ihmisiin?
— Kolmanneksi ulottuvuudeksi paljastuu kaipaus jumalayhteyteen, tiedostaapa ihminen sen tai ei, Skibdahl toteaa.
Kun laulamista jatketaan, päädytään sanallisiin, parin sanan mittaisiin varhaiskristillisiin rukouksiin, kuten Kyrie eleison, Herra armahda.
Aistiherkkyys lisääntyy
Pia Skibdahl korostaa, ettei rukouslaulaminen ei ole suorittamista tai esittämistä, vaan vastaanottamista, suorastaan vastaanottamisen tila.
— Kun laulamista tekee tarpeeksi, ruumiillinen herkkyys ja aistiherkkyys lisääntyvät. Voi tapahtua sellaista, mikä on tuttua mystikoille.
Se ei ole niin kummallista tai outoa kuin ensin voisi luulla, sillä Skibdahlin mukaan laulun alkuperä on pyhä.
— Laulamisen tarkoituksena on saada yhteys pyhään. Yhteys syntyy äänen avulla.
Pia Skibdahl on toki laulanut muutakin kuin rukouslauluja. Hän on Sibelius-Akatemiasta valmistunut klassisen koulutuksen saanut laulaja. Klassisen laulun ja kansanmusiikin lisäksi hänen ohjelmistoonsa on kuulunut laulelmia, venäläistä ja latinalaista musiikkia sekä oopperaa.
— Rukouslaulu ei liity klassisen laulun perinteeseen vaan on lähempänä kansanmusiikkia, Skibdahl selventää.
Pyhä tila auttaa kohti pyhää
Kun laulamista tehdään ryhmässä, syntyy soiva yhteisö.
— Rukouslaulu on parhaimmillaan yhteisössä. Se, mitä tapahtuu syvällä ihmisten välillä, on tiedostamatonta. Mutta se, että yhteinen sävel löytyy, kertoo, että meissä ihmisissä on hyväntahtoisuutta, kuin merkkinä siitä, että olemme Jumalan kuvia.
Pia Skibdahl on ohjannut rukouslaulua erilaisilla kursseilla ja retriiteissä.
— Olen huomannut, että nykyään ihmiset ovat hirveän väsyneitä. Monetkaan eivät jaksa tulla viikonlopun mittaisille kursseille. Tuntuu pelottavalta, että työelämä imee ihmisistä kaiken. Heille ei tahdo jäädä aikaa ja energiaa hoitaa itseään.
Lyhemmätkin kurssit ja hetkirukoukset voivat antaa ihmisille hengähdystauon ja hetken levon arkeen.
— Rukouslaulaminen rauhoittaa. Laulamisella on ihan mitattuja terveysvaikutuksia. Pulssi hidastuu, lihakset rentoutuvat ja hengitys syvenee.
— Aivan erityistä on, kun pääsee rukouslaulamaan hyvään tilaan, kirkkoon tai kappeliin, jossa voi kuunnella äänen kaikumista. Se, että tila on pyhä, auttaa ihmisiä kohti pyhää.
Pia Skibdahl ohjaa rukouslaulutuokion to 22.3. klo 17.30–20 Pyhän Laurin kappelissa, Pappilankuja 3. Ilmoittautuminen teetarjoilua varten elina.piippo@evl.fi tai 050 321 3282.
Jaa tämä artikkeli: