Uusin silmin. Tulen itseni kaltaiseksi.

Ihmiseksi

• 23.09.2013 13:45

Raamatun hittikohdat ovat vaikeimpia. Läpikotaisin tunteminen muuttaa ne epäkiinnostaviksi niin kuin vaikka Jeesuksen kehotus tulla lasten kaltaiseksi.

Silmiin nousee vain yksi tulkinta, lastenkirjojen kuva valkokaapuisesta, ruskeakutrisesta Jeesuksesta kiiltokuvankauniit lapsoset kummassakin kainalossaan ja sandaalien juuressa vielä muutama pirpana.

Tuttuus turruttaa, tekee asioista puisevia. Sama ilmiö näkyy kaikkialla muuallakin. Perheenjäseniä ei tarvitse edes kuunnella, samalla tavallahan he reagoivat. Työ toistuu puuduttavan samanlaisena päivästä toiseen, mitä siitä iloitsemaan.

Isot muutokset paljastavat totuuden. Aika ei aina jatku samana. Loppuminen kertoo tuoretta tarinaa. Jokainen hetki on todellisuudessa omansa.

Ainutlaatuisuuden tietäminen haastaa raamatunlukijan. Kiiltokuvalasten takana on tuore tulkinta. Joku muistaa silloin lapsen pelon ja ymmällä olon tunteen aikuisten osaamassa maailmassa. Toinen ajattelee lasta, joka on riippuvainen myös silloin, kun aikuiset eivät pysty vastaamaan hänen tarpeisiinsa. Yksi muistaa mielikuvitusmaan, jossa eläminen säästi vaikeilta tunteilta.

Lapsen kaltaisuus ei uusin silmin katsottuna tarkottaisikaan pelkkää luottavaista nojautumista turvalliseen polveen. Se olisi pyyntö palata heikoiksi, pelokkaiksi, tietämättömiksi ja haaveellisiksi. Se olisi myös kehotus: Lakatkaa muuttamasta itseänne vahvoiksi, osaaviksi. Tulkaa siksi mitä olette.

Kaisa Kariranta

Mikkelinpäivä