Ihmiskauppaa aisoihin. Laosin Naisunionin aluepäällikön Bonkam Verporkamin mukaan maaseudun kyläyhteisöjä tulee vahvistaa ja kehittää, jotta ihmiset haluavat ja voivat pysyä kotiseudullaan.
Ihmisen arvo jatkaa laskuaan
Ihmiskauppa virtaa Aasian rajoilla valtoimenaan.
Teksti ja kuva Salla Matilainen
On jo pimeää, kun saavumme Thaimaan ja Laosin rajalle. Thaimaan puolella kaikki sujuu nopeasti, ja kävelemme bussiin, joka kuljettaa rajaa ylittäviä ihmisiä Thaimaan tarkastuspisteeltä Laosin raja-asemalle. On myöhä ja kuuma, ja ihmiset ovat väsyneitä. Ajamme toiselle tarkastuspisteelle. Viisumimme valmistuvat, ja astumme Laosin puolelle. Rajanylityksemme menee hyvin. Samaa ei voi sanoa läheskään kaikista, jotka rajalla päivittäin asioivat.
Thaimaan ja Laosin raja ylitetään usein työn perässä. Moni ei ylitä rajaa vapaaehtoisesti, ja vaikka ylittäisikin, lupaukset hohdokkaista työpaikoista vaihtuvat hyvin usein karuun todellisuuteen ihmisten huomatessa joutuneensa ihmiskauppiaiden kynsiin. Thaimaassa työskentelee arviolta vähintään 180 000 paperitonta laosilaista – suurin osa seksiteollisuudessa ja loput orjina kodeissa, tehtaissa, maatöissä ja kalastusteollisuudessa.
Ihmiskaupan uhriksi joutuu vuosittain jopa neljä miljoonaa ihmistä. Kolmasosa ihmiskaupasta tapahtuu Kaakkois-Aasiassa. Alueen kaikki maat ovat joko ihmiskaupan lähtö- tai kohdemaita, osa kauttakulkumaita. Alueella on sekä maiden sisäistä että rajat ylittävää ihmiskauppaa, suuria rikollisverkostoja ja yksittäisiä toimijoita.
Rajavilinää seuratessa ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi piskuisesta Laosista lähdetään. Laosilaisen elinajanodote on 67 vuotta, rajan toisella puolella 74 vuotta. Lapsikuolleisuus on Laosissa Thaimaahan verrattuna lähes kolminkertainen, ja lukutaito lähes viidenneksen harvinaisempaa. Valtaosa laosilaisista asuu köyhillä syrjäseuduilla. Raja edustaa mahdollisuutta parempaan elämään, mutta näköalattomuus ja kuulopuheet naapurimaan vaurauksista voivat olla hengenvaarallinen yhdistelmä.
Vaikka ilmiöön liitetään usein mielikuvia sieppauksista, todellisuudessa ihmiskaupan uhri on usein aluksi suostuvainen lähtemään. Värvärit etsivät maaseudulta tuulesta temmatuista työmahdollisuuksista innostuvia nuoria. Värvärit ovat ensimmäinen askel ihmiskaupan pitkässä ketjussa: he myyvät ihmisen rajan toisella puolen odottavalle välittäjälle, joka myy uhrin eteenpäin. Kukin saa uhrista siivunsa. Ensimmäinen myyjä voi olla myös lähiomainen. Perheet saattavat myydä tyttärensä 50 eurosta.
– Ihmisen arvo on kärsinyt inflaation. 1500- ja 1600-lukujen orjakaupassa ihmisen arvo oli nykyrahassa laskettuna kymmeniä tuhansia euroja – nykyajan ihmiskaupassa käypä hinta on alle sata euroa, Alliance Anti Trafic (AAT) -järjestön toiminnanjohtaja Jürgen Thomas kertoo.
Suomen Lähetysseuran tukeman AAT:n tavoitteena on ihmiskaupan ehkäiseminen ja laosilaisten ihmiskaupan uhrien auttaminen jaloilleen.
Muualle houkuttelevat ja kotimaasta pois ajavat tekijät kytkevät Kaakkois-Aasian maat yhteen verkoksi, jonka poimuissa ihmiset liukuvat rajojen yli siinä missä mikä tahansa muukin tavara.
Kaakkois-Aasian valtiot suunnittelevat rajojensa avaamista vuonna 2015, jolloin yhtenäisen markkina-alueen, AEC:n, on määrä astua voimaan. Tavoitteena on helpottaa tuotteiden, pääoman ja työvoiman liikkuvuutta. Ihmiskaupan vastaista työtä tekevät tahot pelkäävät rajojen aukeamisen höllentävän jo nyt vuotavaa rajavalvontaa ja helpottavan ihmiskauppiaiden työtä. Ihmiskauppa voi räjähtää käsiin.
Laosista poistuessamme vierailemme AAT:n ylläpitämässä rajakeskuksessa, jonka kautta kulkee lähes 11 000 ihmistä vuodessa. Osa saapuu rajalle Thaimaasta karkotettuina laittomina siirtolaisina, osa on ihmiskaupan uhreja. Nuorimmat asiakkaat ovat 11-vuotiaita. Osa haluaa palata Thaimaahan, suurin osa ei.
Sosiaalityöntekijän, psykologin, poliisin ja järjestötyöntekijän yhteishaastattelussa selvitetään, onko kyseessä laiton maahanmuuttaja vai ihmiskaupan uhri.
Rajakeskuksessa eri toimijoiden yhteistyö on elintärkeää, sillä järjestelmässä on pahoja valuvikoja: seksiorjana kituneen tytön ensimmäinen viranomaiskontakti on usein poliisi, joka ei tunnista tätä rikoksen uhriksi ja suhtautuu tähän laittomana siirtolaisena. Tämä tekee avun saamisesta vaikeaa. Vaikka tytön ymmärrettäisiinkin olevan rikoksen uhri, hänet saatetaan lähettää odottamaan tupaten täynnä oleviin pidätyskeskuksiin, joissa ei ole tarjolla oikeanlaista apua.
Suoritettuamme rajamuodollisuudet heitämme viimeisen silmäyksen Laosin puolelle, jossa rajan jälkeen alkaa tori. Siellä kaupustellaan kaikkea hedelmistä vaatteisiin. Siellä täällä on pysäköitynä pakettiautoja – ihmiskauppiaat odottelevat rajalla uhrejaan kuin ansaansa virittelevät hämähäkit. Kotiin luvattu kyyti muuttuu nopeasti kyydiksi helvettiin kuskin kurvatessakin vastakkaiseen suuntaan, takaisin Thaimaahan.
Kirjoittaja työskentelee tiedottajana Suomen Lähetysseurassa, jonka Tasaus-kampanjalla tuetaan ihmiskaupan uhreja uuteen alkuun.
Jaa tämä artikkeli: