Ihmisen ikävä toisen luo
”Sinä olet minun onneni tae.” – Mieti vähän, sillä se on harhaluulo.
Teksti Marja Kuparinen
KIRJA Jos luulee, että Pari suhteessa -kirjassa neuvottaisiin joitain helppoja temppuja, joilla kitkuttava liitto syttyisi uuteen hehkuun, pettyy varmasti. Heli Pruuki , Marjo Timoria ja Markku Väätäinen kaivavat näet paljon syvemmältä.
Kirja on mainio siitä, että vaikka se suuntautuu parisuhteessa eläville – niin heteroille kuin homoillekin – se antaa ajattelemisen aihetta myös sinkuille ja eronneille.
Kirjan perusajatukset voisi tiivistää seuraavaan: Me kaikki toistamme ihmissuhteissamme malleja, joita olemme saaneet varhaislapsuudessa. Useimmat meistä kantavat erilaisia traumoja, joita yritämme käsitellä hakeutumalla suhteeseen, joissa kaikki toistuu. Niinpä rakkaussuhteellamme on tiedostamaton päämäärä: elämän tuomien haavojen parantaminen. Kun oma traumatarina tulee mukaan suhteeseen, siihen syntyy toistuva kuvio, joka pitää parisuhteen osapuolet erossa toisistaan ja itsestään.
Itsensä ja historiansa tunteminen on avain myös läheisyyteen toisen kanssa, joten lääkkeeksi nousee erillisyys, oma vastuu onnesta ja menneen käsitteleminen. ”Terve erillisyys on tie hyvinvointiin parisuhteessa. Kahden erillisen ihmisen välille mahtuu suhde”, kirja lupaa.
Ovelat kysymykset johdattavat lukijaa käsittelemään omaa tapaansa olla suhteessa. Miksi on esimerkiksi tarpeen pitää etäisyyttä tai ripustautua toiseen?
Pari suhteessa -kirja antaa toivoa. Ihminen voi itse tehdä paljon, jotta voisi paremmin.
KIRJA Arja Mäkisen Vaiettu rakkaus antaa äänen naisille, joita monen mielestä ei saisi olla olemassakaan. Vaikka harva haluaa toisen naisen asemaan, joskus elämä yllättää. Nainen luulee seurustelevansa vapaan miehen kanssa, mutta tämä onkin varattu. Joillekin naisille taas varattu mies sopii hyvin, eipähän ole alituiseen nurkissa pyörimässä.
On arvioitu, että 5–10 prosenttia avioliiton aikaisista sivusuhteista muuttuu seurustelun kaltaiseksi rinnakkaissuhteeksi. Tilanne koskee siis aika monia ihmisiä.
Mäkinen tietää kirjan aiheen ärsyttävän. Ehkä siksi hänen kirjoitustyylinsä on viileän toteava ja asiallinen. Kirja selvittää, miksi suhde syntyy, millainen se on ja miltä tuntuu, kun se päättyy. Korutonta kerrontaa: vaarana on aina oman elämän hukkaaminen.
Joskus toki vaiettu ja piilotettu rinnakkaissuhde syrjäyttää entisen liiton tai liitot, ja pari jatkaa matkaa yhdessä, avioituu ja saa uuden statuksen.
Vaiettu rakkaus sopinee käteen sellaisille toisille naisille, jotka haluavat ymmärtää, miten tähän on tultu. Muille se kertoo, etteivät he ole syöjättäriä, ihmisiä vain.
KIRJA Maria Svelandin ja Katarina Wennstamin kirja Onneksi erosimme ( Happy, happy – en bok om skilsmässa 2011) herätti ilmestyessään Ruotsissa kiihtymystä.
Eikä ihme, sillä kirja julistaa kymmenen kertomuksen voimalla eron onnellistuttavaa vaikutusta. Kirjoittajat ovat spesiaalitapauksia: pääosin toimittajia ja kirjailijoita. Joukossa on meilläkin tunnettuja ja suosittuja dekkarikirjailijoita. Wennstamin lisäksi tarinansa kertovat esimerkiksi Åsa Larsson , Mari Jungstedt ja Helena von Zweigberg .
Kaikkien näkökulma on eron kipu ja sen jälkeen syntyvä uusi, parempi elämä. Kukaan ei ole pudonnut taloudellisesti tyhjän päälle. Tiukkaa on tehnyt, mutta ”onneksi erosimme”. Elämä näyttäytyy erosta toipumisen jälkeen hyvältä ja riemukkaalta mahdollisuudelta. Rohkaisevaa luettavaa.
Perheen ja avioliiton vaikenemisen kulttuuri koskee myös eroa, sanovat Sveland ja Wennstam. Eroa pidetään yhä epäonnistumisena ja tabuna. Heidän mielestään erossa on kyse kehityksestä, ei haaksirikosta. ”Me muutumme, elämä muuttuu, rakkaus muuttuu. Se ei tarkoita, että elämä päättyy.”
KIRJA Johanna Muuraiskankaan kirja Kokonainen – elämä eron jälkeen katselee eroa laajasti. Se pohtii etäännyttäen, miksi eroon päädytään, millainen prosessi entisestä irtoaminen on ja miten sitä voi helpottaa. Ohjeita annetaan taloudellisia järjestelyjä, lapsia, ulkoilua, hyvää ravintoa ja kaikenpuolista itsestään huolehtimista myöten.
Eronneet naiset kertovat aina välillä omista kokemuksistaan, Muuraiskangas eniten. Hänen johtoajatuksensa on, että erosta voi syntyä entistä kokonaisempi nainen.
Ohjeet eron kriisivaiheesta toipumiseen (s. 86–89) ovat mainioita moneen muuhunkin menetykseen. Kun ei takerru menneeseen, ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan eikä sysää sitä kenellekään toiselle, alkaa tapahtua.
Tällaista kirjaa tarvittaneen eniten pahimman erokriisin jälkeen. Etukäteen niitä harva tutkii. Ehkä pitäisi.
Heli Pruuki, Marjo Timoria,
Markku Väätäinen: Pari suhteessa.
Tunne itsesi, uskalla rakastaa.
Otava 2013. 188 s., 29,40 e.
Arja Mäkinen: Vaiettu rakkaus.
Elämää toisena naisena.
Kirjapaja 2013. 184 s., 32,20 e.
Maria Sveland, Katarina Wennstam: Onneksi erosimme – naiset kertovat. Suomentanut Salla Korpela.
Minerva 2013. 200 s., 28,90 e.
Johanna Muuraiskangas:
Kokonainen – elämä eron jälkeen.
WSOY 2013. 212 s., 25,80 e.
Jaa tämä artikkeli: