Ihmisen kokoinen kulttuurimekka
Kahvitunnilla keskusteltiin siitä, mistä päin Suomea kukin meistä on Helsinkiin aikoinaan tullut. Yksikään paikalla olijoista ei tuntunut haikailevan takaisin juurilleen.
Muistan itse hyvin päivän, jolloin kävin ensimmäisen kerran sukulaiseni kyydissä Helsingissä. Pääkaupunki näytti pienehköllä paikkakunnalla asuvasta teinitytöstä värikkäältä ja houkuttelevalta ihmisineen, rakennuksineen ja raitiovaunuineen. Aloin haaveilla siitä, että muuttaisin jonain päivänä tähän elämää kuhisevaan paikkaan.
Pienen mutkan kautta haave toteutuikin. Toki olen ajan mittaan huomannut, ettei Stadikaan ole täydellinen. Kaupungissa on silti monia hyviä puolia, ja se on muuttunut monessa suhteessa vain parempaan suuntaan. En muuttaisi takaisin entiselle kotiseudulleni pieniin ja ahtaisiin ympyröihin kuin pakon edessä.
Syitä on monia. Helsinki on rosoineenkin kaunis, rakennuskulttuuriltaan ja historialtaan kiehtova kaupunki. Tärkeää on, että se sijaitsee meren äärellä ja tarjoaa silmiä hivelevien näkymien lisäksi monenlaista merellistä toimintaa.
Erilaisia asioita harrastaville Helsinki on runsauden sarvi. Esimerkiksi kulttuurista kiinnostuneen on mahdotonta kärsiä vapaa-ajan ongelmista, koska tarjontaa on niin paljon. Ja kaikki uudet kulttuurivirtaukset tulevat yleensä ensimmäisenä Helsinkiin, kuten kaikkiin maailman pääkaupunkeihin.
Varsinkin kaupunkikulttuuri on kehittynyt viime vuosina: on ideoitu ravintolapäiviä ja monia muita kaikille kaupunkilaisille sopivia tapahtumia. Samalla ne ovat tuoneet luontevasti esiin Helsingin monikulttuurisuutta. Ei ihme, ettei moni lapsiperhekään halua enää muuttaa kaupungista minnekään, vaikka joutuukin usein asumaan ahtaasti.
Ehkä Helsingissä viehättää juuri tietty ristiriitaisuus: tämä on ihmisen kokoinen kaupunki ja silti täällä pystyy elämään anonyymisti juuri niin kuin tuntuu parhaalta.
Marjo Kytöharju
Jaa tämä artikkeli: