Ihmisen vapaasta tahdosta
Fysiikan dosentti Jukka Heikkinen pyrki kirjoituksessaan (Kirkko ja kaupunki 14.7.) kumoamaan ihmisen vapaan tahdon mahdollisuuden. Koska tällainen materialistinen käsitys lienee yleinen niiden piirissä, jotka kokevat ajattelevansa ankaran tieteellisesti, Heikkisen kannanotto vaatii kriittistä tarkastelua.
Heikkinen kirjoittaa: "Kvanttimaailmaan liittyy puhdas satunnaisuus, joten kaikki ei myöskään etene ennalta määrätysti." Tämä on juuri se indeterministinen näkemys, jonka kvanttimekaniikka toi suurena mullistuksena tieteelliseen ajatteluun. Emme voi tietää, lähettääkö radioaktiivinen atomi yhden kvantin säteilyn tiettynä aikavälinä vai ei.
Mutta tekstinsä toisessa kohdassa Heikkinen omaksuu täysin päinvastaisen, determisistisen kannan: "Vaihtoehtoa toimia toisin ei todellisuudessa kenelläkään koskaan ole."
Tekstin ristiriitaisuus on läpinäkyvä. Kumpi kanta meidän olisi omaksuttava?
Parhaan nykytieteellisen ratkaisun tahdon vapauden ongelmaan näyttää tarjoavan niin sanottu kaksivaiheinen vapaan tahdon teoria. Sen mukaan tajunnassa valikoituu ratkaisua vaativassa tilanteessa ensin yksi vaihtoehto ikään kuin arpomalla. Toisessa vaiheessa tämä vaihtoehto joutuu kritiikin kohteeksi. Kritiikki tuottaa toimintavaihtoehdon hyväksymisen tai hylkäämisen. Mahdollisen hylkäämisen jälkeen esiin nousee uusi vaihtoehto, ja prosessi toistuu.
Vapaan tahdon kaksivaiheteoria ei jätä ihmistä ennaltamääräämisen kahlitsemaksi olennoksi. Hän voi toimia luovasti ja toteuttaa korkeita arvoja – Jumalan suunnitelmaa, jos niin haluamme uskoa.
Kullervo Rainio,
sosiaalipsykologian emeritusprofessori
Jaa tämä artikkeli: