Ihmisoikeudet
Nyky-yhteiskunnan keskeisen eettisen perustan muodostavat ihmisoikeudet. Niihin vedotaan usein ja paljon. Joskus niihin myös kompastutaan.
Ainakaan kirkon sisäisissä keskusteluissa joidenkuiden vaikeiksi kokemat asiat, kuten naisen pappeus tai suhde homoseksuaalisuuteen, eivät tunnu millään ratkeavan, vaikka kuinka puhuttaisiin ihmisoikeuksista. Se ei olekaan ihme, sillä yhteisesti tunnustettuna eettisenä järjestelmänä ihmisoikeudet ovat aika nuori ilmiö.
Ihmisoikeuksien takana oleva ajattelu on vanhaa. Jo Vanhan testamentin sosiaalieettisessä ajattelussa on niiden alkeismuotoja. Ihmisyksilön kunnioittaminen näkyy myös monissa antiikin teksteissä, eikä Uuden testamentin rajat ylittävä lähimmäisenrakkaus ole sekään kaukana ihmisoikeuksien peruslinjauksista.
Vasta valistusaikana muotoiltiin yksilön vapausoikeuksia, jotka kirjattiin sekä Yhdysvaltain perustuslakiin vuonna 1776 että Ranskan vallankumouksen julistuksiin vuonna 1789. Yleismaailmallista hyväksyntää ne eivät saaneet. Aika ei ollut siihen kypsä – eikä kristillinen kirkko.
Ihmisoikeuksiin vedoten kamppailtiin 1800-luvulla orjuuden lopettamiseksi, mutta yleistä hyväksyntää ne eivät saaneet. Vasta toisen maailmansodan aikaiset rikokset ihmisyyttä vastaan loivat yhteisen pohjan, ja kirkkojen edustajat olivat aktiivisesti muotoilemassa YK:n Ihmisoikeuksien julistusta vuonna 1948.
Kylmä sota vesitti senkin. Idän ja lännen poliittiset eroavaisuudet vaikuttivat ihmisoikeuksien tulkintaan. Yhteistä pohjaa ei ollut. Vasta vuoden 1975 Helsingin ETY-kokouksessa valtionpäämiehet allekirjoittivat ihmisoikeudet sisältäneen päätösasiakirjan. Itä-Euroopan toisinajattelijat saivat siitä itselleen välineen, jolla vaatia oikeuksia.
Kommunismin luhistuttua alkoi ihmisoikeuksien valtakausi. Euroopan Unioni otti ne ohjenuorakseen, ja kun Suomesta tuli vuonna 1995 EU:n jäsen, se alkoi uudistaa perustuslakiaan. Vuonna 2000 hyväksytty uusi perustuslaki alkaa perusoikeuksien määrittelyllä.
Kaikki eivät ole ehtineet tähän kehitykseen mukaan.
mikko.malkavaara@diak.fi Kirjoittaja on kirkollis-
yhteiskunnallinen
moniottelija, tutkija ja opettaja.
Jaa tämä artikkeli: