Ihmisyyttä pohjamutia myöten
KIRJA ”Lapsi ristittiin tietysti Hetaksi, mutta harva sitä nimeä käytti. Ruotsinkieliselle herrasväelle hän oli Klumpan tai Klumpfoten, suomenkieliselle herrasväelle Kampura tai Kampurajalka ja lopuille pelkkä Rampa.”
Arne Nevanlinnan neljäs romaani Heta sijoittuu 1900-luvun alun Helsinkiin, jolloin yhteiskuntaluokkien rajoja ei juuri ylitetty. Päähenkilö Heta työskentelee kenraalin lesken Gustava Celeriuksen piikana Senaatintorin laidalla. Piikoja kohdellaan toisen luokan kansalaisina, mutta ontuva ja opinhaluinen Heta saa kokea vielä enemmän vähättelyä. Piialla on kuitenkin salainen kyky: hän osaa lukea ihmisten ajatuksia.
Kun leskirouva täyttää 70 vuotta, hänen syntymäpäivilleen kokoontuu iso joukko sukulaisia. Heta on pöyristynyt siitä, miten he puhuvat aivan toisin kuin ajattelevat. Lesken nuorimman pojan Carl-Olofin ajatuksia Heta ei kuitenkaan pysty lukemaan, vaikka heille on syntynyt merkillinen yhteys. Hetan jouduttua pahaan paikkaan muista poikkeava säätyläismies tulee apuun yllättävällä tavalla.
Nevanlinna on luonut Hetasta kiehtovan poikkeusyksilön, joka erottuu myös oman säätynsä edustajista. Romaanissa arvostellaan piian elämänkohtalon kautta ilkikurisesti luokkaeroja ja korkeasäätyisten ylenkatseellisuutta. On kuitenkin asia, joka voi ylittää luokkaeronkin. Se on rakkaus. Kyseessä on siis samalla rakkaustarina. Välillä Heta joutuu kuitenkin niin piinallisiin tilanteisiin, että mukana on myös jännitysromaanin aineksia.
Marjo Kytöharju
Arne Nevanlinna: Heta. WSOY 2014.
KIRJA ”Siinä kun kätilö on rakentanut pituutta ja vallannut maailmasta tilaa, Onni on tavoitellut korkeuksia ja yrittänyt päästä itseään ylemmäs.”
Vuoden merkittävimpiin esikoisteoksiin kuuluu Tommi Kinnusen pohjoiseen sijoittuva sukupolviromaani Neljäntienristeys. Suvun kantavana voimana on 1800-luvun lopussa pitäjänkätilönä aloittanut Maria, jota on ankaran uskonnollisuuden seudulla opittu arvostamaan hänen työnsä kautta. Häneltä siedetään jopa avioton lapsi ja ison, monihuoneisen talon rakennuttaminen.
Marian Lahja-tytärkin saa aviottoman lapsen, mutta hän perustaa myöhemmin perheen sodan käyneen Onnin kanssa. Onni on vastuullinen perheenisä ja työntekijä, ja myös hän rakentaa perheelle näyttävän pytingin. Yhteiselo ei silti ole sitä, mistä valokuvaamoa pitävä Lahja oli haaveillut. Se myrkyttää koko perheen elämän. Keskelle tätä tilannetta joutuu Kaarina-miniä, joka pyristelee eroon perheen mykistä käyttäytymismalleista.
Kirjan alussa Lahja makaa vanhana sairasvuoteella, jonka jälkeen Maria, Lahja, Kaarina ja Onni kertovat perheen vaiheista omasta näkökulmastaan. Pala palalta rakentuu käsitys siitä, miksi tilanne on niin pahasti lukkiintunut. On riipaisevaa lukea esimerkiksi Onnin salaisista onnenhetkistä rakastettunsa kanssa ja Lahjan patoutuneen läheisyydenkaipuun ja katkeruuden purkautumisesta.
Vimmainen talon rakentaminen kuvastanee ihmistä haluineen ja haaveineen. Elämä ei kuitenkaan aina kulje toivottua reittiä. Synkkiin sävyihin tuo kuitenkin valoa nuori polvi, joka osaa paremmin ilmaista tunteitaan.
Kinnusen monitasoinen romaani vie hienosti mukaan erilaisten henkilöiden maailmoihin, kokemaan ihmisyyttä pohjamutia myöten.
Marjo Kytöharju
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys. WSOY 2014.
Jaa tämä artikkeli: