Ikääntymisen ilo lisääntyy
Ihmiset elävät nykyään terveinä ja aktiivisina pidempään kuin ennen.
Väestön vanhenemiseen liittyy monenlaisia kysymyksiä ja ongelmia. Vajaa vuosi sitten Katriinan sairaalan ylilääkärinä aloittanut geriatrian erikoislääkäri Juha Jolkkonen kertoo lähestyvänsä pidentynyttä elinikää myönteisestä näkökulmasta.
— Yhteiskuntaan saadaan uusi aktiivinen väestönosa. Työuransa jälkeen ihmiset voivat näkyä ja vaikuttaa jopa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eri asia on, ettei ikävuosien myötä karttunutta elämänkokemusta, tietoja, taitoja ja viisautta ole vielä osattu hyödyntää.
Selvä muutos on kuitenkin meneillään.
— Meillä Suomessa ei varmaankaan päädytä välimerelliseen yhteisöllisyyteen. Silti esimerkiksi hyväkuntoiset isovanhemmat voivat jo nykyään lähentää sukupolvia toisiinsa, kun he kuljettavat lapsenlapsiaan harrastuksiin. Lisäksi isovanhemmat itsekin ovat aktiivisia harrastajia.
Ihanaa elämää ja nautintoja
Nykyään ei enää saa vanhuksen leimaa heti eläkkeelle päästyään. Moni myös odottaa, että eläköitymisen jälkeen alkaisi uusi ihana, entistä parempi elämä.
— Mutta se ei välttämättä alakaan, jos työ on ollut kaikki kaikessa, eikä elämään tule työn tilalle muuta sisältöä, huomauttaa Jolkkonen.
Uudelleen suuntautuminen voi olla vaativa vaihe, varsinkin jos se tapahtuu ilman osa-aikatyön ja harrastusten yhdistelmän tarjoamaa hidasta laskua. Työn piirissä syntyneet kiinteät harrastusporukat voivat parhaimmillaan auttaa jäseniään eläkkeelle jäämisen kynnyksen yli.
— Vaikka ihminen olisi ollut työssään vajaakuntoinen, hän saattaa eläkkeellä ollessaan huomata, että toimintakykyä ja -tarmoa on enemmän kuin osasi ajatellakaan. Silloin tarvitaan kykyä ja tapoja nauttia elämästä, Jolkkonen toteaa.
Totta kai hän tuntee myös ikääntymisen toisen puolen. Ajatuksiin omasta ikääntymisestä liittyy monilla epävarmuuksia, epäilyksiä, pelkoja ja ahdistuksia, jotka voivat koskea vaikkapa erilaisia sairauksia.
— Jos ihmistä huolestuttaa oma terveydentilansa, hänen kannattaa hakeutua lääkärintutkimukseen. Esimerkiksi muistisairauden pelko on tavallinen etenkin silloin, jos sairautta on ollut suvussa. Se, ettei ihmisellä olekaan hänen pelkäämäänsä sairautta, on tärkeä, elämänlaatua parantava tieto.
Pätkiikö muisti?
Muistisairaudet lisääntyvät ikävuosien myötä: yli 80-vuotiaista on muistisairaus yhdellä kolmesta.
— Mutta kahdella kolmesta muistisairautta ei ole! Mahdollisen sairauden selvittämiseen on nykyään hyviä testejä, kertoo Juha Jolkkonen.
Muisti heikkenee ja muuttuu kaikilla iän mukana. Vanhana ei opi samalla tavalla ja niin helposti, eikä ehkä kaipaa niin paljon uusia kasvoja ja tilanteita kuin nuorena. Sosiaalisissa tilanteissa erilaiset häiriötekijät voivat vaikeuttaa vaikka nimien mieleen painamista.
Kaikkea muistamattomuutta ei kuitenkaan ole syytä epäillä muistisairaudeksi: jos joltakulta on koko iän olleet avaimet hukassa, asiantila ei muutu merkiksi muistisairaudesta ikävuosien myötä.
— Jokaisen toimintaa pitää verrata hänen aikaisempaan toimintakykyynsä. Vanhenemiseen ei liity höperöityminen. Se, että toimintakyky heikkenee niin, ettei ihminen pärjää omillaan, ei ole normaalia. Se vaatii tutkimusta, hoitoa ja apua.
Kestävätkö luut, kantavatko lihakset?
Suurta osaa yli 65-vuotiaista uhkaa tyypin 2 diabetes, joka liittyy ylipainoon. Myös osteoporoosi ja murtumariskin lisääntyminen vaivaavat ikäihmisiä.
— Julkisuudessa on ehkä enemmän ollut esillä vaihdevuosi-ikäisten naisten luuston hoitaminen, vaikkei heillä riskitapauksia lukuun ottamatta olekaan niin suuria ongelmia. Sen sijaan on erittäin tärkeää hoitaa iäkkäiden luustoa, Juha Jolkkonen sanoo.
Luusto alkaa heiketä jo kolmissa kymmenissä, ja prosessi etenee vähitellen.
— Luumassan määrään iäkkäällä ihmisellä vaikuttaa se, kuinka hyvä luusto on ollut alun perin ja miten nopeasti heikkeneminen etenee. Heikkenemiseen voivat perimän lisäksi vaikuttaa ja sitä nopeuttaa muun muassa tupakoiminen, vähäinen liikunta ja eräät lääkeaineet. Riittävä kalkin ja D-vitamiinin saanti auttaa säilyttämään luustoa.
Lääkäri iloitsee siitä, että sauvakävelystä on tullut monen ikäihmisen aktiivinen harrastus. Lisäksi hän kiinnittää huomiota lihaskuntoon. Se paljolti ratkaisee, kaatuuko ihminen ja mitä vammoja kaatumisesta aiheutuu.
— Aktiivisesta liikunnan harrastamisesta on ikäihmisillä saatu hyviä tuloksia. Voi kuulostaa vähän kaukaa haetulta ajatukselta suositella 80-vuotiaille perusliikunnan lisäksi kuntosalia, mutta siinä iässä kuntosaliharjoittelu tuottaa nopeimmin parhaan hyödyn. Sekä lihasvoima että tasapaino kehittyvät.
Ikäännytänkö itseäni?
Juha Jolkkonen käsityksen mukaan valtaosa ikääntyvistä pitää hyvää huolta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan.
— On kuitenkin muistettava, että huonot elinolot eivät suinkaan korjaannu iän myötä. Sosiaaliset erot pikemminkin korostuvat. Hyvä ikääntyminen olisi voitava tarjota myös heikoimmassa asemassa oleville, joiden hyvinvointia voivat vähentää esimerkiksi työperäiset altistukset, yksipuolinen ravinto tai vähäinen liikunta.
Ikävuosiltaan samanikäiset ihmiset eivät ole keskenään samanlaista ja -kuntoista joukkoa.
— Yksilöiden väliset terveyserot korostuvat sitä enemmän, mitä vanhemmiksi eletään. Jotkut 80- tai 85-vuotiaat ovat hyvin terveitä ja toimivia ihmisiä, kun taas jotkut 55- tai 60-vuotiaat ovat monisairaita. Heidän toimintakykynsä on selvästi alentunut, kertoo Jolkkonen.
Vanhenemisen etenemiseen vaikuttaa paljolti perimä, mutta myös elämäntavat ja erilaiset riskitekijät. Osa 55-vuotiaista on varhaisgeriatrisia potilaita.
— Päihteiden käytöllään ihminen voi ikäännyttää itseään aika lailla. Varmaankaan kaikkia alkoholin aiheuttamia haittoja ei ole vielä nähty, lähitulevaisuudessa ainakin tapausten määrä lisääntyy. Runsas alkoholin käyttö heikentää aivoverenkiertoa, lisää päänvammojen ja epilepsian riskiä, aiheuttaa alkoholidementiaa, vaikuttaa keskus- ja ääreishermostoon ja vaikeuttaa liikkumista.
Vapaus valita
Pitkäikäisimmät ihmiset joutuvat jossain vaiheessa toteamaan, että tutut ikätoverit ovat kuta kuinkin hävinneet.
— Onneksi vanhenemiseen liittyy sekin mahdollisuus, että ikäerot voivat kaventua. Niinpä 90-vuotias voi sulassa sovussa 70-vuotiaan kanssa harrastaa puulaakiurheilua, kulttuuriretkiä tai matkailua, sanoo Juha Jolkkonen.
Millaiselta näyttää ikääntyneen ihmisen hyvä elämä?
— Tärkeätä on tietenkin, että ihmisen henkinen ja fyysinen toimintakyky säilyy mahdollisimman pitkään. Erilaisia tapoja elää hyvää elämää on yhtä monia kuin ihmisiäkin.
Jollekin sopii, että voi olla kotonaan, käydä kaksi kertaa viikossa kaupassa, katsoa televisiota ja puhua puhelimessa sukulaisten kanssa. Joku toinen haluaa liikkeelle joka päivä: teatteriin, konserttiin ja runopiiriin. Jolkkosen mukaan hyvä elämä on ennen kaikkea vapautta valita ja päättää tekemisistään.
— Kun ihminen selviytyy kotioloissa, hän voi itse päättää vaikkapa milloin menee suihkuun. Elämänlaatu on väistämättä heikompi silloin, kun toiset alkavat sanella, miten kotona toimitaan ja mitä voi harrastaa.
Keikka- ja vapaaehtoistöitä
Juha Jolkkonen pitää todennäköisenä, että työelämän ja eläkeiän raja muuttuu entistä joustavammaksi ja yksilöllisemmäksi. Eläkkeelle voidaan jäädä varhemmin tai myöhemmin kuin nykyään, ja työssä käyntiä jatketaan eläkkeellä ollessakin.
— Moni eläkeläinen keikkailee jo nykyään liike-elämän ja terveydenhoidon tehtävissä, ja sama tulee varmasti lisääntymään muillakin aloilla. Olennaista on, että työtä tehdään vapaaehtoisesti, ilman pakkoa. Työtarjoukselle voi sanoa myös ei.
Jolkkonen viittaa myös ajankohtaiseen eläkepoliittiseen keskusteluun.
— Kun joku 75–80-vuotias miettii elämäänsä taaksepäin, ei se, jäikö hän eläkkeelle vuoden tai kaksi aikaisemmin tai myöhemmin, heilauta häntä mitenkään.
Vapaaehtoistyö on yksi mahdollisuus löytää merkityksellistä sisältöä eläkevuosiin.
— Siitä ei kuitenkaan pitäisi tehdä yhteiskunnallista velvollisuutta, ja erilaisia vaihtoehtoja pitäisi olla tarjolla sekä niille, jotka haluavat jatkaa omalla ammattialallaan, että niille, jotka haluavat tehdä aivan muuta.
Katriinan sairaalassakin toimii ylilääkärin mukaan osaavia ja aktiivisia vapaaehtoisia.
— En usko, että he tekevät työtä vain velvollisuudentunteesta. Varmaan he itsekin saavat työstään paljon.
Kremppoja ja vaivoja
Iän myötä joillakin korostuu yksinäisyydentunne.
— Se ei tarkoita, että ihminen olisi fyysisesti yksin. Hän voi elää parisuhteessa, palvelutalossa tai ryhmäkodissa, ja silti häntä vaivaa yksinäisyys. Se ei ole sama kuin masennus. Ei tiedetä, mistä se tulee, ja sitä on hyvin hankala hoitaa, kertoo Juha Jolkkonen.
Yksinäisyydentunne vaivaa useimmiten niitä, jotka eivät ole niin ulospäinsuuntautuneita.
— Liikkeelle lähteminen on heille tavattoman vaikeaa. Jos jostain toiminnasta ilmoitetaan lehdessä, on todennäköistä, että siihen osallistuvat aina samat ihmiset. Yksinäisyydestä kärsivän tilanteesta saadaan kai parhaiten käsitys kotikäynnillä.
Satunnaisia kremppoja seuraava raihnaistuminen, joka sekin kuuluu elämään, on siirtynyt elämän loppuvuosiin. Jolkkosen mukaan asenteilla on suuri vaikutus siihen, miten ihminen näkee ja kokee elämänkaarensa loppupään.
— Mielikuvat raihnaistumisesta voivat johtaa jonkun lyömään hanskat tiskiin ja päättämään ennen aikojaan, ettei enää pärjää kotona. Toista äärilaitaa ovat ihmiset, jotka eivät näe tai suostu myöntämään sairauttaan, lääkäri toteaa.
Sairaalaan päätyy nykyään harvoin ihminen, jolla olisi vain yksi sairaus.
— Joskus yksikin sairaus voi invalidisoida. Jollakin toisella taas voi olla kymmenen sairautta ja viisitoista lääkettä, eikä hän koe itseään sairaaksi.
Kaikki me ikäännymme — vanhuusaiheinen ilta ke 18.3. klo 18.30 Myyrmäen kirkolla. Alustajana ylilääkäri Juha Jolkkonen.
Jaa tämä artikkeli: