Yhteiset olympialaiset. Päiväkodin lapset ja palvelutalon vanhukset suorittavat tehtävärataa yhdessä, usein toinen toisiaan auttaen. Lajeina olivat esimerkiksi keilaus, saappaanheitto ja tasapainorata.
Ikäpolvet elävät erillään
Suomalaiset elävät pidempään ja terveempinä kuin koskaan ennen. Eri-ikäiset elävät kuitenkin toisistaan eriytynyttä elämää.
Teksti Pauliina Koponen
Kuva Jani Laukkanen
Moni asia järjestetään yhteiskunnassamme iän mukaan. Ikäpolvien on helppo eriytyä toisistaan. Silloin unohtuu, mitä hyötyä siitä on, että eri-ikäiset tekisivät asioita yhdessä.
– Kun kohtaa eri-ikäisiä ihmisiä, saa tietää mitä heille kuuluu ja mitä he ajattelevat. Silloin on mahdollista syntyä keskinäistä ymmärrystä, kertoo tutkija, kampanjapäällikkö Marja Saarenheimo Vanhustyön keskusliitosta.
Sukupolvien välinen konflikti ei ole niin paha kuin media antaa usein ymmärtää.
– Lööppeihin luodaan vastakkainasetteluja, joissa kysytään, kuka maksaa eläkkeet tai suurten ikäluokkien vanhuusajan terveydenhoidon. On turhaa pönkittää sellaista harhakuvaa, että joidenkin menestys tarkoittaa toisille kärsimystä, sanoo Saarenheimo.
Silti luontevia paikkoja eri-ikäisten yhdessä tekemiselle ei ole riittävästi. Sille, jonka lähipiiri koostuu vain oman ikäisistä, ei välttämättä muodostu realistista käsitystä elämänkulusta ja sen tuomista haasteista. Ikäihmisestä esimerkiksi lapsiperheen ruuhkavuodet voivat näyttää käsittämättömältä suhaamiselta. Valinnanvapauden aikaa elävän keski-ikäisen taas on vaikea ymmärtää vanhuksen pienenevää elämänpiiriä.
– Jos eri-ikäisten arki jää tuntemattomaksi, jakaannutaan turhaan ”meihin” ja ”toisiin”, sanoo Saarenheimo.
Moni vanheneva kokee syrjäytyvänsä kaikesta tavallisesta. Juuri eläköityneille, hoitopalveluitta pärjääville ns. kolmatta ikää viettäville on helppoa tarjota toimintamahdollisuuksia. Sitä iäkkäämmät ja jo vanhuuden vaivoista kärsivät, neljättä ikää elävät, jäävät usein yhteiskunnassa ulkopuolisiksi.
– Turhaan ajatellaan, että ikäihmiset eivät ole kiinnostuneita yhteiskunnasta. Vaikka ihminen vanhenee, hän on monessa suhteessa sama kuin aikaisemminkin.
Meneillään on EU:n aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi. Vanhustyön keskusliitto haastaa eri toimijoita järjestämään ikäpolvia yhdistäviä tapahtumia.
Myös seurakuntia on kutsuttu mukaan, mutta osallistuminen on ollut laimeaa. Yksi toimintaideoista on Neljän polven illallinen, jossa on tarkoituksena kerätä samaan ruokapöytään neljä eri sukupolviin kuuluvaa ihmistä.
Useimmat seurakuntatapahtumat ovat toki lähtökohtaisesti avoimia kaiken ikäisille. Mutta tapahtuuko niissä todellista kohtaamista, jakamista?
– Toivon, että seurakunnissa voitaisiin aktiivisesti houkutella eri-ikäisiä ihmisiä jakamaan omasta arjestaan ja omista kokemuksistaan. Samalla voitaisiin tuoda esille, mitä hyötyä ja iloa eri-ikäisten kohtaamisista on, kehottaa Saarenheimo.
12.9. klo klo 16.15 Kansalliskirjaston auditoriossa:
Mikä ikä? Ikäpäiväkirjatutkimuksen tuloksien esittely. Mitä ikä merkitsee eri-ikäisille ihmisille?
Millaisissa arjen tilanteissa ikä ja ikäpolveen kuuluminen näyttelevät tärkeää roolia?
Jaa tämä artikkeli: