Jeesus tilauksessa. Jeesuksen eri piirteet ovat vedonneet eri sukupolvien suomalaisiin. Kuva: Hans Eiskonen
Ikoninen hahmo elää ajassaan
Lohduttaja, julistaja, hämmentäjä, eettinen esikuva. Jeesus-kuva muuttuu sukupolvien mukana.
Kaksi mustaa kahvia, tunti aikaa. Eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski on luvannut kertoa työhuoneellaan Helsingin yliopistolla, mitä Jeesus hänestä tarkoittaa 2010-luvun suomalaisnuorille sekä kolmelle aiemmalle sukupolvelle.
Aluksi Myllykoski korostaa, että puhutaan siitä, millaista Jeesusta kulloinkin on tarvittu. Puhutaan ajankuvasta.
Toisen maailmansodan rikki repimälle kansalle Jeesus oli lohduttaja, armahtaja. Nämä ominaisuudet nousivat evankeliumeista käyttökelpoisina.
"Kuvittelisin, että sodan ja jälleenrakennuksen sukupolven Jeesus on ollut pitkälti kirkon Jeesus. Kirkkoa kunnioitettiin, koska se oli kansan keskellä. Se tarjosi moraalista selkärankaa sekä käytännöllistä tukea esimerkiksi myyttisten rintamapappien muodossa. Miten joku olisi voinut arvostella kansallisen eheyden instituutiota, ellei hän edustaisi vierasta pyrkimystä?"
Suurten ikäluokkien kapinoivat lapset
Avioeroista ja alkoholismista kärsineiden hoitaminen sodan jälkeen vahvisti käsitystä rakastavasta Jeesuksesta. Herätysliikkeiden myötä hahmosta tuli ristiriitaisempi.
"Kirkkoon kuuluminen ei niiden mielestä riittänyt pelastukseen. Kansalle piti viedä evankeliumi uudelleen. Jeesus oli tällöin vahvaa sitoutumista vaativa syntien sovittaja."
Halu ja mahdollisuudet vaikuttaa politiikassa. Ne leimaavat Myllykosken mukaan 1960- ja 1970-lukujen taitteessa syntyneiden sukupolvea. Suuret ikäluokat kasvattivat jälkikasvunsa valitsemaan arvonsa itse uudessa, alati muuttuvassa yhteiskunnassa.
"Suurille ikäluokille heidän lastensa eroaminen kirkosta on kuitenkin hämmästyttävää. Ainakin pääkaupunkiseudun 60- ja 70-luvuilla syntyneille taas on vanhempina luonnollista antaa lasten päättää arvoistaan."
Empatialaitoksen monikasvoinen Jeesus
Nousukauden nuorten näkemykset eivät enää ole yhtäläisiä kirkon näkemysten kanssa. Heidän lapsilleen, nykyiselle mediasukupolvelle, sellaiset totuudet kuten luterilainen oppi tai Jeesus ovat vielä enemmän avoimia kysymyksiä. Sosiaalinen media kiihdyttää maailman vauhtia entisestään.
"Selittävä suuri murros tapahtui vuoden 1968 paikkeilla. Vasemmisto painotti kansainvälistä vastuuta: ’Ettekö te tiedä mitä Chilessä tapahtuu!’ Kirkko puolusti perinteisiä arvoja ja tuomitsi sekulaarin alakulttuurin nousun. Toisaalta sen reunamilla versoi lamassa voimistunut, nykyään valtavirtaa oleva vanhatestamentillinen profeetta-Jeesus, joka julistaa oikeudenmukaisuutta."
Kansallisen eheyden projekti ei siis 1970-luvulle tultaessa toiminut. Yksilöllistyminen ravisteli Suomea Myllykoskesta huvittavastikin: hänen nuoruudessaan massakulttuuri puki samanlaiset farkut kaikille. Itsensä tunteminen houkutteli.
"Jeesus-kuva muuttui merkittävästi yksilöllistymisen vuoksi. Jopa konservatiivinen pappi saarnasi ’sinulle siellä’, toisin kuin ’meille kaikille’. Kirkosta muotoutui vähitellen empatialaitos. Sen symbolina on jo jonkin aikaa ollut naispappi."
Yksilöllisesti räätälöity Jeesus
Mihin 2010-luvun nuoret kaipaavat kirkkoa – tai Jeesusta? Siihen kriisissä oleva instituutio miettii kuumeisesti vastausta.
"Mediasukupolven yksilöllistyminen on omaa luokkaansa, samoin Jeesusten moninaisuus. Nuorten ajatuksia voi hahmotella tyyliin ’Jeesus ja sen ajamat asiat niin kuin oikeudenmukaisuus on ihan okei. Saahan niihin uskoa. En vaan ymmärrä, miks mun pitäis kuulua hyviä asioita ajaakseni johonkin laitokseen’."
Myllykoski uskoo, että suomalaisilla on edelleen tilaus kokea hengellisyyttä.
"Hömppäyhteiskuntamme kammoaa tyhjyyden kokemusta, vaikka juuri sellainen avaisi ovia itsensä kohtaamiseen ja sitä kautta hengellisyyteen."
Suurille ikäluokille heidän lastensa eroaminen kirkosta on hämmästyttävää."
Jaa tämä artikkeli: