Ikuinen neitsyys ei ole mytologiaa
Rovasti Miika Vuolan (K&k 1.4.) mukaan Maria eli Jeesuksen synnyttämisen jälkeen tavallista aviovaimon elämää ja muun väittäminen on epäraamatullista mytologiaa. Asia ei ole yksioikoinen.
Luukkaan todistuksen mukaan enkeli ilmoitti futuurisessa muodossa Marialle tämän raskaaksi tulemisesta. Jos Maria oli solmimassa avioliiton aivan tavanomaisen järjestyksen mukaisesti, ei tulevaisuudessa tapahtuvassa raskaaksi tulemisessa olisi ollut mitään ihmeteltävää. Maria ihmetteli enkelin ilmoitusta, koska hän paitsi ei ollut yhtynyt mieheen, hän ei tekstissä käytetyn aikamuodon mukaan ollut aikeissa niin tehdäkään (Luuk. 1:31,34).
150-luvun paikkeilla kirjattiin ylös traditio siitä, että Maria aikoi omistautua neitseenä Jumalan palvelemiseen. Tällä traditiolla ei olisi arvoa, jos se olisi ristiriidassa Raamatun kanssa, mutta se tuntuu selittävän hyvin senkin, miksi juuri ennen kuolemaansa Jeesus uskoi äitinsä Johanneksen huolehdittavaksi. (Joh. 19:27) Jos Jeesuksen veljet olisivat olleet hänen veriveljiään, olisi Marian jättäminen Johanneksen huomaan ollut loukkaus heitä kohtaan. Heidän velvollisuutensa olisi ollut äidistään huolehtiminen.
Sekä vanhan kirkon isät että Raamatun arvovaltaa äärimmäisesti korostaneet luterilaiset isät uskoivat Marian ikuiseen neitsyyteen. Usko Marian ikuiseen neitsyyteen on implisiittisesti uskontunnustuksissamme, Jeesus syntyi neitsyt Mariasta, ei neitseestä, Mariasta. Liturgisessa kielessä Maria on aina neitsyt elämänvaiheesta riippumatta. Myös luterilaiset tunnustuskirjat tämän vahvistavat.
Augsburgin tunnustuksen puolustus puhuu neitsyydestä jopa avioliittoa suurempana lahjana – silloin, kun se on Jumalan antama (kohta XXIII). Ehkä Marian valmiudessa palvella Jumalaa koko sydämestään olisi opittavaa myös avioliittonsa solmineilla luterilaisilla?
Wille Huuskonen
teol. yo.
Jaa tämä artikkeli: