Iloa kukkatapetista
Yhteinen hetki. Laura Karlsson (vas.) keskustelee Ilpo Virtasen, Niilo Kuokkasen ja Marjatta Kuisman kanssa siitä, mitä muistoja taidekortit heissä herättävät.

Yhteinen hetki. Laura Karlsson (vas.) keskustelee Ilpo Virtasen, Niilo Kuokkasen ja Marjatta Kuisman kanssa siitä, mitä muistoja taidekortit heissä herättävät.

Iloa kukkatapetista

Kauneus on tärkeää, sanoo Roihuvuoren vanhustenkeskuksen asukas Niilo Kuokkanen. Vanhukset saivat viihtyisämmät tilat, kun niitä tuunattiin visuaalisemmiksi.

Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen

Kissankulman muistisairaiden osastolla on näkyvillä monenlaista taidetta, pöydillä värikkäät liinat ja seinässä kaunis kukkatapetti. Vanhustenkeskus sai selkeämmän ja värikkäämmän visuaalisen ilmeen viime vuoden lopulla. Se on selvästi mieluista talon asukkaille, Marjatta Kuismalle, Niilo Kuokkaselle ja Ilpo Virtaselle.

– Ilahduttaa silmää, kun seinällä on kukkasloistoa, tuumii Niilo Kuokkanen, joka on ihastunut erityisesti kukkatapettiin.

– Tyttöjen vaatteet ovat myös hemaisevia, toteaa Ilpo Virtanen viitaten ilkikurisesti henkilökunnan vaatetukseen. Henkilökunta pitää työssä omia vaatteitaan, jotka innostavat usein myös Marjatta Kuismaa kehuihin.

Roihuvuoren vanhustenkeskuksessa oli jo viime keväänä alettu kiinnitetty huomiota vanhusten visuaaliseen ympäristöön. Niinpä oli luontevaa osallistua museopedagogi ja kouluttaja Satu Itkosen ohjauksessa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaan Osaattori-pilottiprojektiin. Osaattorin tavoitteena on vahvistaa taiteilijoiden työmahdollisuuksia ja samalla tarjota vanhuksille kulttuuria ja taidetta.

– Itkosen ajatus ”tuunaa taiteella” sopi hyvin yhteen meidän muihin kulttuurihankkeisiimme, sanoo itse opinnäytetyönsä kulttuuristen menetelmien käytöstä vanhustyössä tehnyt osastonhoitaja Laura Karlsson.

Roihuvuoren pilottiprojekti lähti alkuun siten, että Satu Itkonen katsoi yhdessä työntekijöiden kanssa, miten vanhustenkeskuksen yleistä viihtyvyyttä voisi parantaa. Jokaisessa Kissankulman ryhmäkodissa tehtiin myös kysely, jossa asukkaat saivat antaa plussaa ja miinusta esillä oleville tauluille ja esineille.

– Karsimme tiloista paljon tavaroita, joita oli kertynyt nurkkiin entisiltä asukkailta. Se oli sellaista sälää, jolla ei ollut täällä mitään tarkoitusta tai tehtävää, Laura Karlsson selvittää.

– Yhden ryhmäkodin käytävän päätyosan sisustus laitettiin huonekaluineen ja tauluineen täysin uusiksi. Nyt omaistenkin on mukavampi tulla, kun he voivat tavata läheistään viihtyisissä tiloissa. On hyvä asia kaikille, jos tämä lisää vierailuajan kestoa.

Vanhusten reaktiot ympäristön tuunaamiseen ovat olleet paljonpuhuvia. Karlsson kertoo, että kun ruokasaliin valittiin kukkatapetti, eräs yli 90-vuotias asukas ilmoitti, että hän haluaisi kutsua presidentin katsomaan tapettia.

Jokainen asukas voi sisustaa asuntonsa tavaroillaan oman makunsa mukaisesti, ripustamalla vaikka tutut mökkiverhot ikkunaansa.

– Yhden asukkaan huone muistuttaa tavallista olohuonetta, ja vanhukset käyvät siellä mielellään vierailemassa.

Museopedagogin yhteydet taidemaailmaan auttoivat siinä, että vanhustenkeskus sai Helsingin kaupunginmuseosta entisten teosten lisäksi kymmenen uutta taideteosta keskuksen seinille. Osa vanhuksista hoitajineen kävi myös tutustumassa Ateneumin taidemuseoon.

Satu Itkosen ehdotuksesta vanhustenkeskukseen hankittiin myös taidekortteja. Nyt niiden herättämistä ajatuksista keskustellaan säännöllisesti asukkaiden kanssa.

– Taidekuvien avulla muistot eletystä elämästä nousevat pintaan. Näin ihmiseen pääsee tutustumaan paremmin, mikä antaa samalla hoitotyöhön lisää voimavaroja, Laura Karlsson sanoo.

– Muistisairailla visuaalisuus on tärkeää myös kattauksessa. Monet heistä eivät näe valkoista väriä, minkä vuoksi esimerkiksi valkoinen mannapuuro valkoisella lautasella ei toimi, vaan lautasessa pitää olla selkeä punainen reunus.

Kulttuurin hyödyntäminen jatkuu vanhustenkeskuksessa tulevaisuudessakin monin eri tavoin. Nyt Kissankulman arkea piristää kuvataiteilija Timo Tähkänen, jolla on oma työhuone keskuksessa kevään ajan.

Myös kaupungin muissa vanhustenkeskuksissa tämäntyyppiset kulttuurihankkeet ovat lisääntyneet. Sekä kulttuurikeskuksen että sosiaali- ja terveysviraston palveluksessa työskentelevä Jenni Varho on toiminut jo kolme vuotta kulttuurisen vanhustyön suunnittelijana.

– On olemassa ohjeistuksia, jotka säätelevät sitä, miten vanhustenkeskuksissa ja muissa sosiaali- ja terveydenalan laitoksissa tulee ottaa huomioon esimerkiksi tilojen esteettömyyteen ja paloturvallisuuteen liittyvät asiat. Esteettisyyden yhdistäminen näihin rajoitteisiin saattaa välillä olla haasteellista.

Varhon mukaan toisaalta esimerkiksi vanhusten asumispalveluissa tilojen suunnittelussa tärkeänä lähtökohtana on kodinomaisuus. Tilojen pintamateriaaleihin, värivalintoihin ja visuaalisuuteen on kiinnitetty yhä enemmän huomiota.

– Tavoitteena on, että asumisympäristö tukee asukkaiden hyvinvointia ja toimintakykyä. Ympäristön merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille onkin nykyään jo paljon tutkimustietoa.

Jaa tämä artikkeli: