Piirtäjän työpiste. Virpi Pekkala nappaa ideoita kortteihinsa mistä vain: omalta pihalta, kaupungilta, ystävien kertomuksista, lehtikuvista. Tonttu voi käyttää läppäriä rikkomatta joulutunnelmaa.
Iloista joulua
Korttitaiteilija Virpi Pekkala elää joulutunnelmissa keväälläkin.
Teksti Eira Serkkola
Kuva Sirpa Päivinen
Virpi Pekkalan joulukorteissa tapahtuu yllättäviä asioita: leijuvat enkelit maalaavat Uspenskin kirkon kupoleita lehtikullalla, tonttu kylpee paljussa lumisessa metsässä ja vallattomat enkelit laskevat peffamäkeä peltikatoilla, jotka ovat kuin suoraan Taka-Töölöstä. Ja kun tonttua ei nukuta, se voi vaikka vilkuilla peiton alla iPadia.
– Ideat tulevat ympäriltäni. Satuin kulkemaan Uspenskin katedraalin ohi silloin, kun kupoleita laskettiin alas. Töölön kaupunkikuva iskostui mieleeni jo lapsena. Jouluruusuaihe taas ilmestyi kortteihini, kun sain lahjaksi jouluruusun. Silloin se oli vielä harvinainen kukka täällä, kertoo eläväinen ja iloinen Virpi Pekkala.
Luova mielikuvitus työstää kuvia edelleen. Valmiin kortin aiheena ei suinkaan ole pelkkä kaunis ruusu, vaan tuoksuvat kukat kasvavat ruoholaikulla talvisen taivaan alla, ja kukkien katveessa lepäilevät – tonttu ja enkeli.
Pekkala ei ota kännykkäkuvia inspiroivista tilanteista, mutta tekee välillä nopeita luonnoksia muistilapuille. Kun hän kuvailee tilanteita, kuulija tajuaa, että hänellä on valokuva muistissaan. Esimerkiksi se, miten teinipoika kallistui vilkuttamaan vanhan kirkon ovensuussa lapsenlapsen joulujuhlissa Ruotsissa. Se ele ja ovensuu elävät nyt korteissa muunnelmina.
Jopa Pekkalan kaikkien aikojen suosituin kortti, miltei 30 000 kappaletta myynyt ”Suntio on myöhässä…”, juontuu tuosta hetkestä. Siinä enkeli istuu kirkon rappusella odottamassa suntiota. Kortin suosio oli täydellinen yllätys.
– Olen aina piirtänyt suojelusenkeleitä. Tosin suojeluhomma jää minun enkeleilläni vähän sivutoimeksi, kun näillä on niin paljon kaikenlaista puuhaa, Virpi Pekkala naurahtaa.
Tonttuja korteissa on kuitenkin enemmän. Taiteilijalle tontut symboloivat hyvää mieltä.
Nuorena Virpi Pekkala työskenteli somistajana ja mainosgraafikkona. Piirtämiselle jäi aikaa lähinnä öisin. Hän kävi Naisten messuilla myymässä tekemiään ovikoristeita ja kortteja. Kerran rahapulassa nuori rouva keksi mennä kauppaamaan piirtämiään kortteja lahjatavaraliikkeeseen. Uniikkikortit jäivät kauppaan, ja piirtäjä poistui yllättyneenä käteismaksu kourassaan.
Vuonna 1980 Virpi Pekkala perusti miehensä kanssa Pekkala Oy:n. He tekevät kaiken yhdessä: Virpi piirtää tuotteet, puoliso hoitaa käytännön asiat ja laskutuksen. Haastattelussa he täydentävät toistensa kertomusta ja innostuvat välillä muistelemaan pitkiä piirustuskeikkoja Japaniin, hokkaidolaiseen loistohotelliin.
Marraskuussa lähetetään joulukorttipaketit pikkukauppiaille. Vielä viime vuonna Pekkalat kiersivät autollaan täyttämässä tavaratalojen korttitelineitä. Siinä kiireisin aika on ollut joulukuun alkupuolisko. Sitten helpottaa, kun joulupostin edullinen lähetysaika päättyy.
Juuri ennen joulua piti vielä kiertää liikkeet ja hakea myymättömät kortit pois.
– Nyt kierros on lyhyt, koska meillä on sopimus Paletti Oy:n kanssa, Virpi Pekkala kertoo.
Melkein seitsemänkymppisenä on muutenkin mukava vähän höllätä.
Mutta Virpi Pekkalan sivellin ei lepää. Hän piirtää kortit edelleen käsin, koska pitää käsillä tekemisestä, ja suoraan korttikokoon.
– Jos haluankin kokeilla kuvassa toisenväristä taivasta, piirrän kuvan kokonaan uudestaan. Tietokoneella värin voisi vaihtaa parilla klikkauksella.
– Vaikka onhan tämäkin ala mennyt sellaiseksi, että kaikki pitäisi tehdä koneella. Mutta itse tykkään fyysisesti piirtämisestä. Jos jokin kohta ärsyttää ensimmäisessä versiossa, se lentää surutta roskiin.
Joulukortteja ei ehdi piirtää joulun alla. Pekkala uppoutuu joulutunnelmiin yleensä keväällä.
– Usein istun tässä työhuoneessani jo aamukuudelta. Hykertelen, kun keksin jotain höhlää piirtäessäni. Aloittaessani en aina tiedä, millainen kuvasta tulee. Mutta siinä pitää olla jokin juttu. Silloin ihmiset katsovat niitä ja miettivät, kenelle tuo voisi sopia.
Korteilla onkin aina nimi, joka välillä kasvaa vitsiksi.
Pekkala tekee kortteja ympärivuotiseen käyttöön. Lisäksi hän on tehnyt postimerkkejä, tyynyliinoja, kalentereita ja satukirjakuvituksia. Suuritöisin projekti on ollut jättimäinen tonttutalo käsintehtyine asukkaineen. Se on kiertänyt näyttelyissä muun muassa Kenkäveron pappilassa Mikkelissä ja Rovaniemen pääpostissa.
– Silloin tonttuhomma lähti lapasesta. Yhtenä keväänä koko kämppä ruokapöytää myöten oli kuukauden ajan täynnä tonttuja, Pekkala innostuu.
Uusintapainoksia hän ei yleensä korteistaan ota, vaan luo mieluummin uutta.
– Mutta en osaa ajatella, että nyt teen sen, joka myy.
Hyväntuuliset, tuoreet ja usein kaupunkimaisemaan sijoittuvat kortit tunnetaan. Korttikeräilijät perustivat jo vuonna 2003 Virpi Pekkala -yhdistyksen. Muillakin korttikuvittajilla on omia kerhoja. Viime viikolla kerhoporukka ja Pekkalat viettivät perinteisesti yhdessä joulujuhlaa.
Pian Virpi Pekkala istahtaa kirjoittamaan joulukortteja. Parisataa korttia, käsin kirjoitettuna, lämpimin ajatuksin. Suuri osa menee kerholaisille.
Posteljooni kantaa aika pinon joulukortteja myös Pekkaloiden kotiin, ”korttitaloon” Espoon laitamilla. Niissä korttitaiteilija katselee mieluiten toisten tekemiä kuvia.
– Tykkään hirveästi tehdä joulua. Kyllä vanha somistaja osaa talonsa koristella. Parasta on se tunne, että huomenna on joulu. Joulurauhan julistuksen kuunteleminen kuuluu jouluun. Myös jouluaamu on ihana, Pekkala tunnelmoi.
Jaa tämä artikkeli: