Suuri, kokonaan käsin tikattu seinävaate on nimeltään ”Mistä tulemme?” Uskonnollisaiheisen työn piti alun perin olla tummasävyinen, mutta Lilli Jalkasen oma, raikas värimaailma otti voiton, ja työstä tuli iloinen ja ajatuksia herättävä. Kuva: Esko Jämsä
Ilon tilkkuja
Lilli Jalkanen katselee tilkkutöidensä värikästä kirjoa Tapiolan kirkon harmaalla harkkoseinällä.
”Tätä taustaa vasten työt tulevat niin hienosti esiin!”
Tumma kivi on hyvä vastakohta vauvan peittojen, torkkupeittojen ja seinävaatteiden heleille väreille.
”Minun värisilmäni vaatii paljon sommittelua. Pelkkään värien etsimiseen ja sovittelemiseen menee uutta työtä aloittaessani useita päiviä. Sinisen ja lilan sävyt ovat omimpiani, mutta pääasia on, että värit ovat iloisia. En ole semmoinen murheellinen ihminen”, Jalkanen sanoo.
Töitä pienestä pitäen
Sota kutisti Lilli Jalkasen kansakouluaikaa niin, että hän kävi neljännen ja viidennen luokan yhdessä vuodessa. Hän menestyi koulussa hyvin.
”Opettaja kysyi, mitä aion tehdä kansakoulun jälkeen. Sanoin meneväni ammattikouluun. 'Jos luulet pääseväsi', opettaja tuhahti, ja se tokaisu jäi mieltäni kaihertamaan vuosiksi. Mielessäni päätin, että onnistun ja pääsen opiskelemaan, näin todistan opettajani olleen väärässä.”.
12-vuotiaana Jalkanen aloitti ammattikoulun, ja suoritti pukuompelun mestaritutkinnon jo 18-vuotiaana. Hän teki kovasti töitä ja perusti 1960-luvulla oman ateljeen.
Elämä kantaa
Lilli Jalkanen sanoo saaneensa sadun haltiakummilta värisilmän, käteensä silmäneulan, ja vielä mielen, joka ei vähästä säikähdä.
”Monet ikätoverini ovat antaneet periksi. Eräskin rouva ehdotti, kun kipeä lonkkani kiukutteli, että ota rollaattori. Haluan pärjätä ilman mahdollisimman pitkään, pitää huolta kunnostani.”
Jalkanen on pitänyt huolta myös muista. Yhdellä hänen lapsistaan on Down-syndrooma, ja hänen aviomiehensä sairasti elämänsä viimeiset 15 vuotta Parkinsonin tautia.
”Down-pojan takia itkin ensimmäiset neljä vuotta. Huomasin ettei se auta, joten en itke enää. Mieheni omaishoitajana minulle tuli vaihe, jossa ajattelin että en jaksa enää. Silloin nämä tilkkutyöt valoivat minuun toivoa”, Jalkanen sanoo.
Hän vetäytyi miehensä päiväuniaikaan käsitöidensä pariin ja sai kiskottua itsensä pois masennuksesta ja itkusta.
”Käsityö on henkilökohtainen asia, se ei käy avuksi kaikille. Kunpa jokainen kuitenkin löytäisi jonkun vastaavanlaisen oman intohimonsa!”
Pala kerrallaan
Blokki eli mallikerta on tilkkutyön perusyksikkö, joka on hyvin usein neliö. Tilkkutyö syntyy blokkeja yhdistelemällä.
”Teen ensin yhden blokin, jossa kokeilen värisommittelua. Jos se menee pieleen, siitä tulee hyvä pannulappu”, Jalkanen nauraa.
”Tilkkutyön tekeminen on kuin seikkailua, teokseen tulee mukaan merkityksiä sitä mukaa kun se valmistuu.”
Samassa teoksessa saattaa olla kangasta Tampereelta, Vietnamista, Keravalta ja Pariisista.
”Muistan joka ainoan kankaan löytöpaikan. Olen matkustellut paljon, ja aina etsin kauniita kankaita. Ostan palan, vaikka en vielä tiedä mihin se päätyy.”
Inspiraatiota ilmassa
Lilli Jalkanen inspiroituu muiden teoksista. Mallien suora kopiointi ei hänen mielestään käy – jokainen työ on mallisuojattu taideteos.
”Näen kuitenkin usein työn, joka jää sisääni elämään. Kerran kävin Porvoon lähellä aivan upeassa tilkkutyönäyttelyssä. Taiteilija oli tehnyt keltaiselle pohjalle keltaisia palloja, ja se jäi minua askarruttamaan”.
Jalkanen toisteli kotimatkalla autossa miehelleen, miten kukaan voi sommitella pallokuviot siten. Mies kysyi, miten hän olisi sen itse tehnyt.
”Puhuin hänelle siitä, miten aurinko valaisee pallon toista puolta ja toinen jää varjoon. Kun tulimme kotiin, mies piirsi mallin. Siinä ympyrä jakautui osiin niin, että valitsemalla saman värin eri sävyisiä kankaita kuhunkin suikaleeseen, pallo näyttää kolmiulotteiselta. Siitä lähtien kuvio on toistunut töissäni monen kokoisena ja -värisenä.”
Polun varrelta
Espoon Matinkylässä asuva Lilli Jalkanen (s. 1928) aloitti tekstiiliuransa 12-vuotiaana Helsingin ammattikoulussa ja valmistui pukuompelun mestariksi.
Tilkkutöihin Jalkanen sai innoituksen 16 vuotta sitten. Hänen ensimmäinen oma näyttelynsä oli Pariisissa, Suomi-instituutin tiloissa vuonna 1998. Hänellä on yhteisnäyttelyiden lisäksi ollut omia näyttelyitä muun muassa Päivölän virkistyskodissa Nummelassa vuonna 2002, Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa 2003, Mikkelin Kenkäverossa 2005 ja Espoossa Ison Omenan kirjastossa vuosina 2008, 2010 ja 2011.
Lilli Jalkasen tilkkutyönäyttely Polun varrelta on esillä Tapiolan kirkon aulassa (Kirkkopolku 6) 31. elokuuta saakka. Arkisin klo 8–21, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 8–17.
Jaa tämä artikkeli: