Suomalaisen elämän näyttäminen koomisuudessaan on kevennystoimittaja Mika Tommolan missio.
Iltojen ilo
MTV3:n toimittaja Mika Tommola muistaa hyvin tekemänsä jutun, jossa Moskovan sirkus esiintyi Lontoossa Neuvostoliiton aikana. Kesken esityksen klovni loikkasi länteen.
— Oli kiehtovaa, että yhteiskunnalla meni niin huonosti, että klovnikin loikkasi. Silloin tajusin, että kevennyksillä voi kertoa vakavistakin asioista. Komedian keinoin asiat jäävät ihmisten mieliin paremmin. Uutisissa on sotia ja katastrofeja. Usein tulee olo, että näinkö kaamea paikka tämä maailma on.
Tommola aloitti toimittajanuransa ulkomaantoimituksessa, mutta huomasi jotain puuttuvan.
— Tein juttua Jugoslavian sodasta. Luettelin kyliä, joissa serbit tai kroaatit taistelivat, mutta en tiennyt asiasta mitään, sillä kaikki oli toisen käden tietoa uutistoimistoilta. Koko asia tuntui etäiseltä, ja huomasin kaipaavani ihmisten keskelle.
Tommola siirtyi kotimaan reportteriksi ja löysi tarinan muodon kevennyksistä.
— Opiskelijana ajattelin, että minusta tulee tutkiva toimittaja, joka paljastaa yhteiskunnan epäkohtia — kuinka vähän sitä nuorena miehenä tunteekaan itseään!
Omaperäisiä ideoita
Ideoita loppukevennyksiin Mika Tommola saa uutistoimituksesta. Katsojat lähettävät sähköpostia ja soittavat joka päivä.
— Ihmiset lähestyvät minua herkästi kadulla ja kertovat juttuideoita — olenhan se hauska poika televisiosta, Tommola sanoo nauraen.
Kymmenestä tulleesta ehdotuksesta ehkä yksi menee Tommolan mukaan läpi, sillä monet ovat pieniä ja paikallisia eikä esimerkiksi jokin häissä keksitty tempaus toimi valtakunnallisessa mediassa.
— Vaikka suomalaiset ovat innostuneita erilaisista mummon- ja kännykänheittokisoista, se ei riitä. Idean täytyy olla nokkela, omaperäinen ja yllättävä.
Tommola etsii ideoita myös kirkon lehdistä ja iltapäivälehdistä, koska niissä näkyvät suomalaisten arki ja arvot.
— Yritän löytää aiheita, joista puhutaan seuraavana päivänä kahvihuoneissa. Hyvistä juttuideoista on aina pulaa. Meidän pitäisi vielä enemmän kulkea ihmisten keskellä, sillä aivan tavallisesta elämästä löytyvät ne parhaimmat aiheet.
Flirttiä peliin
Televisiojuttua ei synny, ellei toimittaja saa ihmisiä puhumaan. Mika Tommolan tehtävänä on tehdä isosta uhkaavasta kamerasta vähemmän pelottava. Tutut kuvaajat tietävät, että Tommolan keikoilla kamera vain pyörii eikä sen olemassaolosta pidetä meteliä.
— Ruotsalaiset pomppivat kameran eteen ja suomalaiset luikkivat seiniä pitkin. Olemmehan me vähän ujoja, mutta kuori on ohut. Kun alun paniikkivaiheesta on päästy, suomalainen kertoo mielellään tarinaa. Hän antaa aidon, hyvän vastauksen ja kertoo, mitä hän oikeasti asiasta ajattelee.
Ja kun kuvaustilanne on ohi, ihmiset iloitsevat, että sehän meni hyvin. Ihmisten on myös helppo puhua Tommolalle, koska he tietävät, että häneltä ei tule liian vaikeita kysymyksiä.
— Pyrin menemään haastatteluissa ihmisen lähelle. Tässä iässä myös pieni flirtti voi jo toimia, Tommola heittää.
— Sanon usein haastateltaville, että nyt vain jutellaan. Poliitikoiden ympäripyöreillä vastauksilla en tee mitään. Etsin rehellistä tunnetta ja intohimoa.
Hyväntahtoista komiikkaa
1980-luvulla huumori oli asiallisempaa, mutta nykyään erilaisten tositelevisioiden takia huumori on muuttunut räävittömäksi. Mika Tommolan mielestä suomalainen huumori on hyvin omintakeista.
— Minua ei innosta sellainen amerikkalaistyyppinen ivaava huumori. Huumorin pitää olla hyväntahtoista. Olen hyvin tarkka siitä, että se pysyy hyvän maun rajoissa eikä ketään loukata. Komiikan saa löytää ihmisten elämästä, mutta sille ei saa koskaan nauraa ylimielisesti. Jos tekisin niin, minulta loppuisi samantien työt.
Esteettisistä asioista ja ihmisistä elämäniloa ammentava Tommola katselee Helsinkiä ja maakuntia komiikkasilmällä.
— Vaimoni sanoo, että ei elämä aina ole niin ruusuista, mutta kyllä se ainakin 70-prosenttisesti on, Tommola kuittaa nauraen.
Jaa tämä artikkeli: