Inkerin kirkko edustaa traditiota

Inkerin kirkko edustaa traditiota

Päätoimittaja Seppo Simola ottaa pääkirjoituksessaan kantaa Inkerin kirkon auttamiseen (K&k 6.11.). Suomessa on helppo ihmetellä, että Inkerin kirkko ei ole noussut taloudellisesti omille jaloilleen. Inkerin kirkolla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan kirkollisveroa. Omina tuloina ovat pääosin kolehdit ja jäsenmaksut, joiden maksajista suuri osa on kaikkein pienituloisinta väestöä: eläkeläisiä ja nuoria. Kuinka moni suomalainen seurakunta toimisi nykyisessä laajuudessaan sunnuntain kolehdeilla ja 10–20 euron vuotuisilla jäsenmaksuilla?

Teemme koko ajan työtä kirkkomme omavaraisuuden nostamiseksi. Hyvinä esimerkkeinä ovat Pietarissa Pyhän Marian seurakunta sekä Petroskoin ja Kelton seurakunnat, jotka ovat jo taloudellisesti itsenäisiä. Kiitos kuuluu myös Helsingin seurakuntayhtymälle, joka muutama vuosi sitten antoi merkittävän lahjoituksen Siperian rovastikunnan omavaraisuuden parantamiseksi.

Simolan mukaan haluamme ”pakottaa” Helsingin seurakuntia avustamaan taloudellisesti Inkerin kirkkoa. Samalla Simola itse haluaa pakottaa Inkerin kirkon linjaamaan teologiansa Simolan asettamiin raameihin. Hän tuntuu unohtavan, että todellinen ja syvin ekumenia eri tavalla ajattelevien kristittyjen välillä alkaa aina nöyryydestä. Se perustuu ainoastaan molemminpuoliselle kunnioitukselle ja halulle ymmärtää toista osapuolta. Muunlainen ekumenia on teeskentelyä ja teennäistä kirkollista populismia.

Kirkkomme linja ei ole ”jyrkän konservatiivinen”, vaan avoimen konservatiivinen. Kirkkojärjestyksemme mukaan Inkerin kirkko ”tunnustaa kristillistä uskoa, joka perustuu Raamattuun, Vanhan ja Uuden testamentin todistukseen kolmiyhteisestä Jumalasta, Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä”. Kirkkomme linja voi näyttää Helsingistä katsottuna ”jyrkältä”, koska Inkerin kirkko ei ole valmis muuttamaan teologiaansa kunkin aikakauden ideologioiden paineissa. Vainojen läpi eläneellä kirkolla on tässä asiassa paljon kokemusta. Myös terve ekumenia ortodoksien ja katolilaisten kanssa johdattaa meidän traditiotamme ajatella ja toimia.

Olemme huolissamme monista Suomen kirkossa tapahtuvista asioista. Niiden seurauksena yhä useampi Suomen kirkon jäsen ottaa meihin yhteyttä ja kysyy mahdollisuudesta liittyä Inkerin kirkkoon. Tämän lisäksi meiltä toivotaan paljon aktiivisempaa työtä Suomessa.

Aarre Kuukauppi

Inkerin kirkon piispa

Pidin maaliskuussa vuonna 1992 Inkerin Toksovassa rippikoulun alueen asukkaille. Toksova on se paikka, jossa pidettiin muun muassa Kaukalovan kisat. Rippikoululaisia oli 64, joista vanhin oli syntynyt vuonna 1916. Suurin osa puhui inkerin kieltä, mutta joukossa oli myös monia venäjänkielisiä. Siellä oli paikallinen pappi, veturinkuljettaja Ants Punt, joka oli saanut pappiskoulutusta Suomessa. Kanttorina oli Pietarista venäläinen Aleksandr, ”Sasa”. Hän oli myös saanut koulutusta Suomesta ja oppinut hyvin suomen kielen.

Minä en osannut venäjää, mutta osa rippikoululaisista tulkkasi aina kaiken molemmin puolin ymmärrettäväksi.

Tämä kokemus Toksovan kirkolla oli kohdaltani hyvin vaikuttava. Olin ”kirkon rottana” rippikoulun ajan, vaikka asuin Kaukalovan hotellissa. Pohjanmaalta oli joukko rakennusmiehiä kunnostamassa kirkkoa. Olimme yhdessä rippikoululaisten kanssa paljon enemmän kuin pelkästään rippikoulun tunneilla.

Huonokuntoisessa kirkossa pidettiin myös jumalanpalvelukset. Niitä oli aina kaksi sunnuntaisin, toinen suomeksi ja toinen venäjäksi. Olivathan monen inkeriläisen lapset menneet naimisiin venäläisten kanssa. Näin jälkipolvetkin pääsivät osalliseksi seurakunnan elämästä. Rippikoulun aikana jouduin korostamaan sitä, että kaikki asiat piti tulkita myös venäjäksi ettei kukaan jäisi paitsi asioiden ymmärtämisestä.

Myöhemmin olin mukana Toksovan seurakuntakodin vihkiäisissä ja siellä puhuin saarnan yhteydessä, kuinka tärkeää oli, kun silloin rippikoulun aikaan tilaisuuksia pidettiin molemmilla kielillä. Toksovan kirkko kunnostettiin Kirkon Ulkomaanavun tuella. Vuonna 1994 teimme seurakuntaretken Itä-Pasilasta juhlimaan komeaksi saatua kirkkoa. Olin myöhemmin myöskin seurakuntatyössä Hatsinan alueella.

Tältä pohjalta katson Inkerin kirkon merkitystä ja sen tukemista nykyisin vaikka niin moni inkeriläinen on tullut paluumuuttajana Suomeen.

Heikki Laukkanen

eläkepappi

Jaa tämä artikkeli: