Ovet auki. Piispan Aarre Kuukaupin mukaan Inkerin kirkko ei ole enää suomea puhuvien kirkko vaan kaikkien niiden kirkko, jotka haluavat Venäjällä tutustua slaavilaiseen luterilaisuuteen. – Haluamme avata kaikki ikkunat ja ovet lapsille, jotka ovat kirkon tulevaisuus, hän sanoo.
Inkerin kirkko nojaa Suomen tukeen
Inkerin kirkon piispan Aarre Kuukaupin mukaan liberaalilla kristinuskolla ei ole elinmahdollisuuksia Venäjällä.
Teksti Tommi Sarlin
Kuva Maija Saari
Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi yllättyi Helsingin seurakuntien kesäkuisesta päätöksestä, jonka mukaan seurakunnat eivät enää tue Kazanin kirkon rakennustyötä. Yhteinen kirkkoneuvosto hylkäsi 25 000 euron tukihakemuksen muun muassa siksi, että Inkerin kirkon näkemykset tasa-arvosta poikkeavat kirkon linjasta.
– Hämmästyin, koska kirkkojen välillä on yhteistyösopimukset. Niiden mukaan kirkot kunnioittavat toistensa päätöksiä, piispa Kuukauppi toteaa Pyhän Marian kirkolla Pietarissa.
Uralilla sijaitsevassa Kazanissa rakennustyöt etenevät. Tukea kokoaa Suomen Lähetysseuran entinen johtaja Sakari Pinola.
– Vähän yli puolet tarvittavista rahoista on koossa. Iloitsemme siitä, että hanke on hyväksytty Suomen kirkon kolehtikohteeksi ensi vuonna.
Kuukaupin toimistossa mietitään jo uutta avustushakemusta. Dikonin johtaja tulee anomaan Helsingiltä varoja Viipurissa toimivalle turvakoti Dikonille, jossa autetaan vaikeuksiin joutuneita lapsia ja perheitä. Dikoni siirtyi Inkerin kirkolle vuonna 2010.
– Katsotaan, kuinka Helsingin seurakunnat suhtautuvat lasten auttamiseen.
Inkerin kirkon budjetista noin 80 prosenttia tulee eri suomalaislähteistä. Suomen kirkon, sen seurakuntien ja järjestöjen apu käsittää vuosittain satoja tuhansia euroja. Inkerin kirkolla on sopimukset kaikkien virallisten lähetysjärjestöjen sekä herätysliikkeiden kanssa. Kirkon Ulkomaanapu lopettaa ensi vuonna avustuksensa Inkerin kirkolle, koska se ei enää tue Euroopan kirkkoja.
– Joka vuosi rukoilemme, että löytyisi resursseja, joilla pääsisimme eteenpäin, Kuukauppi kertoo.
Kuukaupin mukaan noin 95 prosenttia ulkomaisesta avusta tulee Suomesta. Loppu koostuu pääosin amerikkalaisten luterilaisten kirkkojen tuesta.
Inkerin kirkolla on yhteydet niin valtavirtaa edustavan Amerikan evankelisluterilaiseen kirkkoon (ELCA) kuin konservatiivisiin Missourin ja Wisconsin synodeihin. On epäilty, että amerikkalaisten apu olisi vaikuttanut muun muassa piispa Kuukaupin lausuntoihin.
– Vuosina 2005–2008 Missourin synodi avusti Inkerin kirkon rakennushankinnoissa ja korjauksissa. Suurin projekti oli Pietarissa sijaitsevan Pyhän Mikaelin kirkon korjaus. Samoin ostettiin tiloja seurakuntien tarpeisiin muun muassa Minusinskojessa ja Novosibirskissä. Tämä on ollut suurin osa Missourin synodin avusta, joka on yhteensä noin 900 000 dollaria, Kuukauppi sanoo.
– Viime ja tänä vuonna Missouri ei ole antanut apua, eikä sitä ole ensi vuodellekaan luvassa. Synodilla ei ole yhtään lähettiä Venäjällä. Yksi luennoitsija käy täällä kerran vuodessa. Muutamat teologit ovat opiskelleet Missourin synodin teologisissa seminaareissa.
Missourin synodista ilmoitettiin Kirkko ja kaupungille, ettei se julkista tukeansa Inkerille.
Venäjän homopropagandan kieltävää homolakia piispa Kuukauppi on kannattanut. Hän pettyi, kun piispa Irja Askola siunasi homoparin lähetystyöhön. Kuukaupin mukaan pappisvirka kuuluu miehelle.
– Homot eivät ole ensimmäisiä, jotka tarvitsevat apua Venäjällä. Heillä on omat yhteisönsä, teatterinsa ja ravintolansa. Lapset kärsivät täällä mittaamattomasti. On köyhyyttä, johon pitäisi saada lievitystä.
Ovatko piispan kannanotot kärkevöityneet viime aikoina?
– Olen aina ajatellut näin. Toimittajat vain kysyvät nyt näitä asioita. Jaamme käsityksemme ortodoksisen ja katolisen kirkon kanssa. Liberaalilla kristinuskolla ei ole menestymisen mahdollisuuksia Venäjällä.
– Minun omaan hengellisyyteeni kuvaa huomattavasti paremmin Helena Konttisen herätys kuin Missourin synodin opetus. Tietysti Jumalan sanan kunnioittaminen yhdistää meitä.
Jaa tämä artikkeli: