Liisa Liimatainen toteaa: – Kuka tahansa voi sanoa Iranista mitä tahansa joutumatta tilille. Kuva: Esko Jämsä

Iran ei ole pelkkä syntipukki

– Tämä on uutistoimittajan pirullinen kosto, Roomassa asuva Yle:n entinen kirjeenvaihtaja Liisa Liimatainen toteaa leikillisesti juuri ilmestyneestä kirjastaan.

• 12.11.2009 11:38

Kirja valottaa sellaisia puolia Iranista, jotka valtamedia on Liimataisen mielestä paljolti sivuuttanut. Se pyrkii monipuolistamaan kliseistä kuvaa, johon sopivat vain hunnutetut, sorretut naiset, parrakkaat, shariaa kirjaimellisesti tulkitsevat ”rättipäiset” papit ja nykyinen, vallankumouskaartin riveistä noussut länttä härnäävä presidentti Mahmoud Ahmadinejad.

Ratkaisevan sysäyksen Liisa Liimataisen Iran-kiinnostukselle antoi yli 10 vuoden takainen, Syyriaan suuntautunut stipendimatka, johon kuului myös vierailu Iraniin. Silloin (1997) maan presidentiksi oli valittu uudistusmielinen, suuria toiveita herättänyt Mohammad Khatami. Varsin nopeasti kuitenkin hengellisen johtajan Ali Khamenein valvomat instituutiot estivät hänen uudistuspyrkimyksensä.  

Liisa Liimatainen haastatteli kirjaansa varten lähes 70:ää iranilaista, joista osa edustaa valtakoneistoon kuuluvia, osa taas järjestelmän arvostelijoita. Haastattelut avaavat yllättäviä näkökulmia Iraniin, jossa shiialaisuus on virallinen valtionuskonto, ja hengellisellä johtajalla on kaikessa viimeinen sana.

Harva tietää, että esimerkiksi yliopisto-opiskelijoista 60 prosenttia on naisia, syntyvyydenehkäisy on tehokasta, naisia toimii miesvaltaisilla aloilla, papisto uskoo lujasti tieteeseen ja internetissä on peräti 3 miljoonaa farsin kielistä blogia. Niissä kertovat näkemyksiään yhtä hyvin kolmen toraisan vaimon loukussa elävä vauras leipomon omistaja kuin lainsäädännön uudistamista vaativat rohkeat juristit ja toimittajat – monet heistä naisia.

Liimatainen kuitenkin korostaa, että Iran – huntu ja haaste ei ole yksin naiskirja. Ääneen pääsee myös 30 vuoden takaisen islamilaisen vallankumouksen johtajan, ajatollah Ruhollah Khomeinin tyttärentytär Zahra Eshraghi, joka kritisoi maan patriarkaalista järjestelmää ja naisten heikkoa asemaa avioliitossa. Eshraghi muistuttaa, että aviorikokseen syyllistyvää naista uhkaa vielä nykyäänkin kivitystuomio.

Liisa Liimatainen haastatteli myös lukuisia nuoria, joita väestöstä on kaksi kolmasosaa ja joihin maan talouskriisi erityisesti heijastuu. Yli neljännes nuorista on työttöminä. Hän keskusteli opiskelijoiden kanssa myös näiden seksielämästä – seksi on Iranissa edelleen tabu. Nämä eliittinuoret väittävät seksielämänsä olevan yhtä vapaata kuin lännessä.

Tilanne Iranissa on Liimataisen mukaan viime aikoina jälleen huonontunut, ja poliisi on kiristänyt toimintaa kansalaisjärjestöjä ja naisliikettä vastaan. Ihmisoikeusloukkaukset ovat lisääntyneet. – Eikä juuri kukaan uskalla enää järjestää edes mielenosoituksia vangituksi tulemisen pelossa.

Onko siis toivoa parantaa esimerkiksi naisia koskevaa lainsäädäntöä ja lisätä kansalaisjärjestöjen toimintavapauksia?

– Toivoa on, mutta Iranissa pitäisi edetä pienin askelin. Jos ensi kesäkuun presidentinvaalit voittaa Irak–Iran-sodan aikainen pääministeri, konservatiivien ja uudistajien välimaastossa liikkuva Mir Hossein Mousavi, vanhoillisimmat tahot eivät ehkä pelästy. Mousavi voisi ryhtyä keskusteluihin hengellisen johtajan kanssa ja vaatia muutoksia. Tarvittaisiin myös toimiva talousohjelma – ei pelkkää öljyrahojen jakoa Ahmadinejadin populistiseen tyyliin, Liimatainen selvittää.

– Tulevalla presidentillä olisi myös mahdollisuus kehittää vuoropuhelua Yhdysvaltojen kanssa. Barack Obama vaikuttaa todella positiiviselta persoonalta, joka yllättää joka viikko.