Irti mielen ja kehon dualismista

• 12.01.2015 13:45

Sähköstä sairas (K&k 10.12.2014) oli erinomainen keskustelunavaus. Aiempi descartesiolainen mielen ja ruumiin vastakkainasettelu ei auta ymmärtämään oireita kokonaisvaltaisesta toiminnallisesta näkökulmasta. Onko olemassa puhtaasti psyykkistä tai fyysistä sairastamista? Ajattelu ja tunnereaktiotkin ovat osaksi sähkökemiallista toimintaa – aivojen sähköhoito- ja magneettihoito auttavat masennukseen – ja toisaalta stressi ja masennus vaikuttavat epäsuotuisasti aineenvaihduntaan, solujen vanhenemiseen, immunologiaan ja niin edelleen.

Elintoimintojen säätely linkittyy kokemus- ja havaintojärjestelmäämme. Psykososiaalinen ympäristö, ajatusmallit, vireys- ja tunnetilat vaikuttavat elimelliseenkin oirehdintaan ja sen saamaan merkitykseen – kärsimys on eksistentiaalinen kokemus.

Ymmärrettävästi sähköherkkiä loukkaa, jos elimellistä oireilua tarkastellaan yksinomaan psykologisesta näkökulmasta. Ei silti ole hedelmällistä sulkea pois inhimillisen kokonaisuuden psyykkisiä ulottuvuuksia minkään oireilun tai ympäristötekijän perusteella. Vaikka hoidettavaa mielensairautta ei meillä kaikilla ole todettavissa, niin mielenterveyttä löytyy jokaiselta, ja sitä voidaan vahvistaa koettelevissa elämäntilanteissa. Hyvinvointivaikutuksia on todettu liikunnan, taiteen, positiivisen psykologian ja hengellisyyden harjoittamisella.

Lukiessani sähköherkkien elämäntarinoita (Kun säteily satuttaa 2012) mietin, miten merkityksellisen kirjoitustyön he ovat saaneet aikaan vastoinkäymisistään huolimatta. Sinnikkyys ja luovuus tulivat esille selviytymiskeinojen etsimisessä. Mietin myös, että heidän kokemissaan kuormittavissa elämäntilanteissa paljon tavallisempaa olisi ollut reagoida masennus- tai ahdistusoirein. Tavallisempiin oireisiin löytynee helpommin ratkaisut kuin epätavallisiin, mutta jokainen ihminen on ainutkertainen kokonaisuus oireineen ja vahvuuksineen ja ansaitsee tulla kuulluksi oman tarinansa kautta.

Katinka Tuisku
LT, psykiatrian erikoislääkäri