Vaikeuksia. Keskinäinen kunnioitus ja vuorovaikutus tökkivät äidin (Terhi Viljanen), lapsen (Toni Fagerholm) ja isän (Haka Kekäläinen) perheessä.
Irtisanominen osuu
Kirkkonäytelmä peilaa työelämän moraalittomuutta ja sitä, kuinka ihmisestä tulee sellainen kuin hän on. Voisiko niille jotain?
Teksti Ulla-Maija Vilmi
Kuva Sirpa Päivinen
Työntekijä on kutsuttu keskustelemaan hänelle tuntemattoman konsultin kanssa. Konsultti pyytää istumaan ja kysyy, kävisikö kahvi. Työntekijä kieltäytyy molemmista ja toivoo, että asia hoidettaisiin nopeasti. Hän haluaisi päästä mahdollisimman pian takaisin työnsä ääreen. On kiire.
Kiirettä ei ole, vakuuttaa konsultti. Työntekijä on irtisanottu. Viesti ei tavoita työntekijää, ja konsultti joutuu toistamaan sanottavansa.
Työntekijän ei enää edes tarvitse palata työpisteelleen. Keskustelun aikana hänen tavaransa on pakattu sieltä pois. Irtisanominen voi osua kohdalle, vaikkei sen pitänyt koskea omaa yksikköä. Nykyään ei kukaan ole turvassa.
– Olen kuulut tuontapaisen tosikertomuksen. Nykyisessä työelämässä on paljon moraalitonta, ja tilanne pahenee hetki hetkeltä, sanoo pappi Toni Fagerholm.
– Eräs asiantuntija epäili, että ehkä vasta sitten, kun joka kolmas työntekijä on työkyvyttömyyseläkkeellä, tajutaan, ettei näin voi jatkua.
Hän on kirjoittanut ehtoollisen vieton yhteyteen näytelmän Hyvän elämän salaisuus. Lähtökohtana on ollut avata ja tuoda selkeämmin esille jokaiseen messuun kuuluva sanoma armosta ja mahdollisuudesta aloittaa uudelleen.
Tavoite on vienyt Toni Fagerholmin pohtimaan ajankohtaisten työelämän kysymysten lisäksi myös sitä, kuinka ihmiset selviävät muussa elämässään ja miten kenestäkin on tullut kaltaisensa persoona.
Niinpä näytelmän konsultti pääsee tai joutuu käymään läpi lapsuuttaan ja etenkin lapsuuden perhettään, sen vuorovaikutussuhteita ja rooleja.
– Lapsuudella on suuri vaikutus ihmiseen. Ehkäpä näytelmässä päästään isän, äidin ja lapsen kohtuullisten karikatyyrien avulla kiinni tähän ajatukseen, pohtii Fagerholm, joka valmistuu syksyn alussa myös psykoterapeutiksi. Koulutus on kuulemma vahvasti kallellaan psykoanalyyttiseen suuntaan.
Kohtauksia kirjoittaessaan Fagerholm kertoo halunneensa tutkia, miten syntyy välinpitämätön tai välineellisesti toisiin suhtautuva ja narsistinen aikuinen. Vanhempien vaikutusta vahvistaa, että ympäröivä yhteiskunta hyväksyy itsekkään elämäntavan, jossa toista ei ajatella.
– Tarvitaan äärimmäinen tilanne, että ihminen ryhtyy arvioimaan elämäänsä ja elämäntapaansa uusiksi. Itsensä muut-taminen on vaikeaa. Sen havaitsemiseksi itse kukin voi kokeilla, miten onnistuu muuttamaan jokapäiväisiä rutiinejaan kuten suihkussa käyntiä tai hampai-den pesua.
Kulttuurintuottajaksi opiskeleva Leela Konttavaara tuntee Hyvän elämän salaisuus -näytelmän. Hän on ollut joissakin sen esityksissä järjestelijänä.
– Jos ajatellaan, että on hyviksiä ja pahiksia, niin näytelmän äiti on selvästi perushyvä. Toki hänellä on omat huolensa, paremmat ja huonommat valintansa. Näytelmän hyvä puoli on kuitenkin, ettei syyllisyyttä kohdisteta kehenkään yhteen ihmiseen.
Konttavaaran mukaan näytelmässä tulee hyvin esiin, ettei siitä, miten elämä menee, voi syyttää ketään toista. Elämäänsä voi aina vaikuttaa, vaikkei valintojaan eikä etenkään niiden seurauksia voi aina tietää tai ymmärtää.
– Olen ehkä kuullut paljon vanhojen pappien saarnoja, joissa varoitetaan tekemästä syntiä. Ihmisillä nyt vain on sellainen taipumus, että asioita tulee tehtyä. Kaikesta ei voi olla ylpeä. Katumus tulee kun on tullakseen.
– Tuntuu hyvältä, että asioita, jotka eivät ole helppoja, viedään näytelmässä alttarille asti. Kirkosta saa tukea vaikeina aikoina.
Myös Toni Fagerholm toivoo, että ihmiset voisivat tulla kirkkoon ilman, ettei heidän tarvitsee piilottaa itseään.
– Ikävä vain, että on vakaumuksellisia kristittyjä, joiden on vaikea hyväksyä ihmisten inhimillisyyttä ja epäonnistumisia. Kristinuskoon kuuluu kuitenkin syntisten solidaarisuus ja mahdollisuus uusiin alkuihin.
Näytelmän esityksessä Pitäjänmäen kirkossa konsultin roolissa on Fagerholm itse. Muissa rooleissa ovat Pitäjänmäen seurakunnan pappi Harri Haka Kekäläinen ja teologi Terhi Viljanen. Musiikista vastaa kanttori Samppa Laakso.
– Mietin vähän, voivatko ehtoollista jakaa samat ihmiset, jotka juuri äsken, toki näytelmän rooleissaan, ovat syytelleet kiihkeästi toisiaan ja vähän myöhemmin itseään, Fagerholm sanoo.
– Sitten ymmärsin, että juuri niinhän kuuluukin olla. Kaikki olemme samaa sakkia.
Hyvän elämän salaisuus -kirkkonäytelmä (K12) ja ehtoollisjumalanpalvelus
sunnuntaina 22.3. kello 17 Pitäjänmäen kirkossa, Turkismiehenkuja 4. Tilaisuuden jälkeen mahdollisuus keskustella työryhmän jäsenten kanssa.
Jaa tämä artikkeli: