null Isä ei ole äiti

Jari Jokinen (vas.) ja Jouni Lehmonen kertovat, että isäryhmien ohjaajia tarvitaan lisää. ”Riittää, että on mies, isä ja kiinnostunut asiasta”, kaksikko vinkkaa. Kuva: Sirpa Päivinen

Jari Jokinen (vas.) ja Jouni Lehmonen kertovat, että isäryhmien ohjaajia tarvitaan lisää. ”Riittää, että on mies, isä ja kiinnostunut asiasta”, kaksikko vinkkaa. Kuva: Sirpa Päivinen

Isä ei ole äiti

”Minulle isyys on aina ollut tosi merkittävä juttu. Jos olisin saanut valita, olisin tullut isäksi jo aiemmin”, toteaa 31-vuotiaana isyyden ensimmäistä kertaa kokenut Jouni Lehmonen.

Sittemmin perhe kasvoi vielä kolmella lapsella. Nyt esikoinen on jo ehättänyt täysi-ikäiseksi. Viitisen vuotta sitten mies palkittiin Sosiaaliministeriön Vuoden isä -palkinnolla.

Jari Jokinen on neljän lapsen isä hänkin.

”Usein halutaan uskoa, ettei isyys muuta mitään, mutta eihän se niin mene. Kyllä isyyden imuun kannattaa hypätä jo alkumetreiltä. Sen vapauden tilalle, jonka pelkää hetkellisesti menettävänsä, tulee moninkertaisesti kaikkea hyvää. Itse katselen nyt haikeana lapsuuskuvia lapsistani. Näinkö nopeasti aika tosiaan meni?”

Isät mukaan valmennukseen

Jouni Lehmosen on helppo muistaa hämmennyksensä ihka ensimmäiseltä neuvolareissulta.

”Neuvolalle oli olemassa vain äiti, äidin vatsa ja tuleva vauva. Minä tunsin olevani täysin ulkopuolinen.”

Jari Jokisen muistikuvat ovat samansuuntaisia. Ei ihme, että kaksikko innostui, kun uutta perhekeskusmallia tuotiin Espooseen vuonna 2004. Ruotsin Leksandista kotoisin oleva toimintamalli huomioi isät vahvasti.

Sekä Jokinen että Lehmonen kouluttautuivat isäryhmäohjaajiksi Miessakit ry:n kautta, ja ovat siitä saakka olleet mukana vetämässä perhevalmennuksen isäryhmiä. Tätä nykyä Jokinen toimii myös toiminnan koordinaattorina.

Isäryhmät ottivat heti tuulta alleen.

”Ei puhettakaan, etteikö isiä saisi keskustelemaan! Aika loppui usein kesken, vaikka kokoontumiskertoja oli enemmän kuin nykyään,” kertoo Lehmonen ja viittaa vuoden takaiseen neuvolauudistuksen, joka pudotti tapaamisten määrää radikaalisti.

Tätä nykyä isien on mahdollista tavata vain kerran ennen ja jälkeen synnytyksen.

Vauvalle syntyy isä ja äiti

Raskausaika ja ensimmäisen lapsen syntymä ovat parisuhteelle äärimmäisen haastavaa aikaa, muistuttaa Jokinen.

Siitä kielii karusti myös se tilastojen avioeropiikki, joka osuu juuri tähän tärkeään vaiheeseen. Siinä missä äiti vatsansa kasvaessa ja potkujen voimistuessa luo symbioosin tulevaan vauvaansa ja tutustuu neuvolakuvioissa muihin odottaviin äiteihin, mies tuntee vierellä hämmennystä.

Onko minusta isäksi? Onko vauvan myötä kaikki entinen mennyttä, pelikaverit, vapaaillat? Mielen täyttävät myös ajatukset, jotka ovat tabuja ääneen lausuttaviksi: entä jos en haluakaan synnytykseen mukaan? Samaan aikaan puoliso osoittaa ärtymystä: miksi tuo keskittyy vain työhönsä tai lastenhuoneen remontoimiseen? Mitään ei puhu?

”Iso ongelma on juuri se, etteivät puolisot sovi ääneen käytännön asioita, saati puhu tunteistaan keskenään. Siihen isäryhmissä on tarkoitus rohkaista. Mies voi sanoa ääneen, että osoitan sinulle välittämistäni näin, että kokoan tätä pinnasänkyä tai yritän hankkia meille tila-autoa. Isäryhmien tavoitteena on ennaltaehkäistä eroja, ja niissä isät luovat verkostoja, jotka voivat toimia monin tavoin jatkossakin.”

Muutosta miesmallissa

Isäryhmissä on mahdollista saada tietoa myös hoitovapaaseen liittyvistä asioista. Itsekin kaksi kertaa hoitovapaalla lapsiaan hoitanut Lehmonen kiittelee vaimoaan tilan antamisesta tähän, ja rohkaisee isiä käyttämään oikeuttaan. Kiinnostustakin näyttäisi olevan.

”Valitettavasti usein miesten tulot ovat naisten tuloja korkeammat, eikä Suomen nykyinen käytäntö tue isän jäämistä kotiin”, Jokinen harmittelee.

Kaiken kaikkiaan sekä Lehmonen että Jokinen kokevat paljon hyvää tapahtuneen isyyssaralla viime vuosina. Sen he ovat nähneet myös työssään, Lehmonen lastentarhanopettajana ja Jokinen päiväkodinjohtajana.

”Sitoutuminen perheeseen on kasvanut koko ajan. Tämän päivän isät ovat pääsääntöisesti hyvin perillä lastensa asioissa”, he kiittelevät.

Seurakunnat mukana perhevalmennuksessa

Espoon seurakunnat ovat olleet aktiivisesti mukana kaupungin perhevalmennustyössä sen alkumetreiltä saakka, ja yhteistyö jatkuu tuoreimmankin neuvolauudistuksen jälkeen.

Jokainen Espoon seurakunta järjestää Parista perheeksi -illan omalla neuvola-alueellaan.

Espoonlahden seurakunnan perhetyötä tekevä diakonissa Johanna Korpela kertoo, että kaksituntisen kurssin aikana käsitellään muun muassa perheen vuorovaikutukseen ja parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä.

Ilta sisältää myös tiiviin tietopaketin niin kaupungin kuin seurakunnankin tarjoamista perhekerhoista, -leireistä ja muista palveluista lapsiperheille. Tulevat vanhemmat saavat mukaansa myös yhteystietoja; mistä hakea apua, jos tuntuu, että arki käy ylivoimaiseksi oman jaksamisen, perheväkivallan tai muiden kriisien vuoksi. Illan päätteeksi on tarjolla käytännön neuvoja kasteeseen liittyvistä asioista.

Parista perheeksi -ryhmien lisäksi useat seurakunnat tarjoavat myös perheneuvontaa ja erilaisia ryhmiä ensisynnyttäjille ja heidän vauvoilleen.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.