Isä pärjää yksinkin

• 03.11.2014 13:45
• Antti Möller
• Jani Laukkanen

Suomessa asuu noin 180 000 yksinhuoltajaperhettä. Näistä noin 16 prosentissa huoltaja on mies.

Jari Häkkinen, 44, on yksi heistä. Hän ehti valottaa arkeaan, vaikka se onkin tällä hetkellä melkoisen hektistä.

– Kiirettä ja hässäkkää kyllä pitää. Välillä ei roskiakaan saa oikein vietyä tai imuroitua. Onneksi pöly ei lattialta karkaa mihinkään, Jari vitsailee samalla, kun hän laittaa päivällistä 9 kuukauden ikäiselle Luonnottarelle ja kaksivuotiaalle Caireenille.

Tytöt jäivät järvenpääläisen Jarin huomaan, kun äiti otti ja lähti. Tytöt asuvat täysin isänsä luona ja tapaavat äitiä vain satunnaisesti. Lisäksi edellisessä avioliitossa syntyneet teinipojat Nico ja Robin viettävät viikonloput isänsä luona.

Työkseen Jari Häkkinen toimii autohuoltoyrittäjänä. Arkiviikko on aamusta iltaan ennalta sovittu.

– Herään aamulla puoli seitsemältä. Aamutoimien jälkeen vien lapset yksityiselle perhepäivähoitajalle ja jatkan töihin. Lähden työmaalta viideltä, haen tytöt ja jatkamme siitä kauppaan ja päivällisen laittoon, Jari kertoo.

Hän saa tukea lasten hoitamiseen Lahdessa asuvan vanhan tuttavansa sekä tyttöjen helsinkiläisen isoisoäidin kautta. Kaupungin sosiaalitoimella ei ollut antaa minkäänlaista apua, ja ensimmäinen yhteydenottokin oli varsin tyly.

– Arvosanaksi yhteiskunnalle antaisin kouluasteikolla vitosen. Kun ensimmäistä kertaa kysyin sosiaalitoimesta apua tyttöjen hoitamiseen, minua neuvottiin laittamaan halli kiinni tai lapset haetaan huostaan.

Asia ratkesi, kun yrittäjä löysi yksityisen perhepäivähoitajan. Näin työnteko luonnistuu, mutta omat harrastukset on pitänyt toistaiseksi hyllyttää. Silti Jari ei valita. Tilanne on tämä ja sillä siisti, joten turhat pulinat pois.

Läheinen ystävä, itsekin neljän lapsen vanhempi, ymmärtää Jaria silloin, kun on tarvetta kuuntelevalle korvalle. Lisäksi Facebookissa voi jutella toisten yksinhuoltajien kanssa. Järjestöihin, kuten Yhden Vanhemman Perheiden Liittoon, Jari Häkkinen ei ole ottanut yhteyttä.

Marraskuussa hän on lähdössä tyttöjen ja ystävänsä kanssa reissuun. Lisäksi hän toivoo, että saisi kaksi kertaa vuodessa viettää lomaa myös omissa oloissaan.

– Ensi vuoden puolella olen lähdössä Karibianmerelle risteilylle, jolla soittaa 60 eri yhtyettä. Tänä aikana tytöt ovat ystäväni luona hoidossa.

Jarin mielestä hänen elämänsä ei ole sen kummempaa kuin yksinhuoltajaäideilläkään. Tosin hieman enemmän ihmiset ihmettelevät, että miten hän miehenä jäi lapsien lähivanhemmaksi.

Suorapuheinen mies ymmärtää, että uusi parisuhde ei tähän elämänvaiheeseen helpolla istu. Hänen ikäistensä naisten omat lapset kun ovat jo ohittaneet taapero- ja tenavavaiheen, eivätkä naiset välttämättä kaipaa tuohon ruljanssiin takaisin.

Erityisiä tulevaisuuden haaveita Jari ei nosta esiin, mutta lopulta tärkeimmäksi nousee oma aika.

– Tällä hetkellä meidän perheessä eletään lyhyen tähtäimen suunnitelman mukaan. Mutta kyllä mä pärjään. Toki olisi mukavaa, jos pystyisin välillä harrastamaan liikuntaa ja käymään vaikka pitkällä rullaluistelulenkillä, Jari toivoo.