Eristetty. Erään tutkimuksen mukaan joka viides isä menettää yhteyden lapseensa eron jälkeen. Syitä on monia: lasten muutto kauas, työ ulkomailla, sairaus, työttömyys. On myös äitejä, jotka haluavat tietoisesti vieraannuttaa lapset isästään. Kuvitus: Hans Eiskonen
Isän tuska
Jotkut isät hylkäävät lapsensa avioeron jälkeen. Mutta toiset kärsivät siitä, ettei ex-vaimo anna lasten tavata isäänsä.
Mika (nimi muutettu) on kolmen lapsen isä. Avioeronsa jälkeen hän kokee menettäneensä lapset, jotka asuvat vain 25 kilometrin päässä. Lapset eivät ole käyneet isänsä luona vuosikausiin.
– Vierailut eivät ole toimineet missään vaiheessa, ja lasten äiti on halunnut vieraannuttaa lapset minusta, Mika kertoo.
Sen sijaan aikaa ja voimia on kulunut lukuisiin huoltoriitaoikeudenkäynteihin.
Tässä tarinassa ei taistella alkoholin, köyhyyden tai pettämisen kanssa. Perhe tuli hyvin toimeen ja molemmilla on hyvä koulutus. Lapset syntyivät 1990-luvulla. Ennen eroa Mika hoiti lapsia kaksi päivää viikossa ja vaimo kaksi päivää.
Liitossa oli pitkään ongelmia. Vaimolla oli diagnosoitu lievä mielenterveyden häiriö. Eroa haki vaimo. Alkusokin jälkeen Mika oli lopulta helpottunut suhteen loppumisesta.
– Kahden lapseni ensimmäinen sana oli ”isä”. Meillä oli lasten kanssa hieno suhde. Se näkyy videollakin. Mutta nyt suhteet on tuhottu.
Voi vain kuvitella, miten monta kertaa Mika on ne videot katsonut. Esimerkiksi sellaisina viikonloppuina, jolloin lasten piti tulla hänen luokseen. Usein kävi niin, että kun Mika tuli perjantai-iltana kotiin viikonlopun ruokien kanssa, tuli soitto: lapset eivät tulekaan.
Nuorin lapsi oli toivonut voivansa asua isän luona ja asuikin Mikan kanssa pari vuotta. Mika huolehti tunnollisesti siitä, että kuopus vieraili äitinsä luona. Yhteiselo päättyi siihen, että äiti ”kaappasi” lapsen luokseen.
Peli on ollut rumaa. Paitsi että ikävä, suru ja suuri taloudellinen taakka syövät miestä, ex-vaimo on perättömästi syyttänyt Mikaa raiskauksesta ja pahoinpitelyistä ja ex-anoppi myös tappouhkauksesta. Myöhemmin ex-vaimo kiisti koskaan syyttäneensäkään.
Yhden kerran Mika lankesi oman käden oikeuteen asianajajan neuvosta. Hän murtautui puoliksi omistamansa kodin autotalliin hakemaan tavaroita, joiden säilyttämisestä oli sopinut maksavansa vuokraa mutta joita ex-vaimo kieltäytyi luovuttamasta. Tämä puolestaan lavasti kotiin murron, jossa oli kajottu ainoastaan huoltoriita-asiakirjoihin. Se tapahtui juuri ennen oikeudenkäyntiä.
Huoltajuusoikeudenkäyntejä on ollut useita. Lasten äiti sai lopulta yksinhuoltajuuden ja lapset saivat tavanomaiset tapaamisoikeudet. Koska tapaamiset eivät toteutuneet, Mika haki oikeusteitse tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa ja voitti sen – paperilla – mutta ilman uhkasakkoja.
– Se tarkoittaa, että oikeuden päätöstä ei tarvitse noudattaa, Mika on kokenut karvaasti.
Kaikissa näissä oikeusprosesseissa Mika on kokenut, että isänä hän ei ole tasavertainen lain edessä äidin kanssa. Kuopuksen lähihuoltajuuden äidille määrännyt tuomari ei kuullut lainkaan todistajia. Hän on myöhemmin saanut oikeuskanslerilta huomautuksen väärästä tuomiosta toisessa jutussa.
– Sosiaalitoimi on tehnyt kolme kertaa selvityksen perheestämme. Niissä ei löydetty isästä puutteita, vaan äidistä. Äiti esimerkiksi väitti, että kaikki isän tunteet ovat näyteltyjä.
Kun lastensuojeluviranomaiset rupesivat järjestämään isän ja lasten tapaamisia, äiti lopetti kaiken yhteydenpidon.
Aika kuluu. Lapset kasvavat. Yhteys teini-ikäisiin vaatisi yhteistä arkea, jota ei ole. Sen sijaan Mikan ja hänen uuden vaimonsa kotona on lasten joululahjakassi. Se odotti olohuoneessa kaikki joulunpyhät, mutta yksikään lapsi ei tullut käymään. Edellisenä vuonna Mika vei joululahjat lapsille ovelle, mutta ei ole varma, saivatko nämä edes niitä.
Äiti on kieltänyt lapsia antamasta koulukuviaan isälle – tai edes näyttämästä niitä. Musiikinopettaja ei saa antaa tietoja lapsen isälle, rippipappi ei keskustele hänen kanssaan. Lapsen kännykässä on ollut esto isän numeroon soittamiselle.
Lasten äiti ei ole perustellut käytöstään. Sen sijaan hän on sanonut oikeudessa, että mies ei halua tavata lapsiaan. Mikan tulkinta on, että ex-vaimossa on paljon vanhaa vihaa, jota hän purkaa Mikaan.
– Yhteiskuntamme antaa siihen tällaiselle äidille paljon mahdollisuuksia. Se on väärin kaikkia osapuolia kohtaan.
– Laki lasten huollosta eron jälkeen on hyvä, mutta oikeuskäytäntö on toinen.
Valituksessaan hovioikeudelle Mika kirjoitti: ”Pohjimmiltaan tässä oikeudenkäynnissä on kyse siitä, ylittääkö vanhemman rakkaus lapseen negatiiviset tunteet entistä puolisoa kohtaan. Lapsen etu ei voi olla muu kuin että rakkaus on tärkeämpää.”
Eira Serkkola
30 000 lasta kokee eron
Vuosittain noin 30 000 lasta kokee vanhempiensa eron. On arvioitu, että joka viides heistä ei tapaa etävanhempaansa juuri lainkaan. Kun isä tai äiti perustaa uusperheen, tapaamiset usein harvenevat entisestään. Väestöliiton tutkimuksen mukaan joka viides eronnut isä menettää yhteyden lapseensa, eri syistä.
Viime vuonna Helsingissä asui 14 512 äidin ja lapsen tai lasten muodostamaa perhettä, kun isä-lapsi-perheitä oli 1 549. Vuonna 2010 Helsingissä solmittiin 4 143 avioliittoa. Samaan aikaan avioliittoja purkautui Helsingissä 1 717.
Vertaistukea on saatavilla: isäryhmä ”Isät lasten puolesta”: isa_lapsi@hotmail.com
Jaa tämä artikkeli: