Iskevän ironian mestarit
Serafim Seppälä: Missä on liikaa, sieltä puuttuu jotakin. Juutalaisen huumorin maailma. Kirjapaja 2012.
Vaikka Raamattua ei pidetä kovin vitsikkäänä kirjana, niin juutalaisen huumorin juuria löytyy Mooseksen kirjoista asti. ”Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan?” kansa purnaa Moosekselle.
Serafim Seppälä näkee tässä juutalaisen huumorin yhden peruspiirteen, ironian ja jopa säälimättömän itseironian. Juutalainen huumori kohdistuu useimmiten suoraan omaan itseymmärrykseen, omaan yhteisöön ja uskontoon, omiin rabbeihin ja tapoihin.
”Miksi juutalaiset vastaavat aina kysymykseen toisella kysymyksellä? — Miksi ei?”
Usein vitsit lähestyvät filosofista pohdintaa. Esimerkiksi mainio tarina siitä, kuinka rabbi Eliezer Zelig talmudin opastuksella löysi kadonneet silmälasinsa, sisältää sivun pituisen loogisen, mutta samalla itseironisen päättelyketjun.
Juutalaisten maine kovina rahantekijöinä näkyy myös vitseissä: ”Jos rukoilemisesta olisi jotain hyötyä, nehän palkkaisivat väkeä tekemään sitä.”
Seppälä esittelee kirjassaan Euroopan jo kadonneiden juutalaisyhteisöjen huumoria, aikaa ennen Hitlerin aiheuttamaa katastrofia. Kirja on aika suppea. Menetetystä itäeurooppalaisesta juutalaisyhteisöstä olisi lukenut mielellään perusteellisemmin.
Seppälä rajaa toisen maailmansodan jälkeisen huumorin pois, vaikka ohimennen mainitseekin Woody Allenin tyypillisenä juutalaisen huumorin jatkajana. Kiinnostavasti hän vihjaa, että nykyjuutalainen huumori Yhdysvalloissa ja Israelissa olisi muuttunut. Onko Lähi-idän tilanne muuttanut juutalaisen kulttuurin totisemmaksi ja yksioikoisemmaksi? Siinä olisi kiinnostava jatkoteoksen paikka.
Seppälä itse on ortodoksimunkki ja toimii teologian professorina Itä-Suomen yliopistossa. Hän käsittelee juutalaista huumoria tyylikkäästi ja ihaillen. Kirjan aihepiiriin kuuluu siis vain juutalaisten oma huumori, ei muiden ihmisten juutalaisia koskeva huumori.
Ortodoksiveli Serafim näkee tarkasti senkin, että vitsin luonne liittyy aina kertojan taustaan. Hän toteaa esimerkiksi, että itäeurooppalaisen sananlaskun ”kun kastat juutalaisen, pidä häntä veden alla viisi minuuttia” merkitys on aika lailla erilainen, kun sen kertoo juutalainen, tai kun sen kertoo venäläinen ortodoksipappi.
Jaa tämä artikkeli: