Joel Kalpiolle ja Ella Samulalle isostoiminta on tärkeä harrastus, joka antaa paljon ja jossa oppii esimerkiksi sosiaalisia taitoja.
Isosella on vapautta ja vastuuta
Isoset luovat myös yhteishenkeä.
Seurakuntien järjestämä isoskoulutus on suosittua vuodesta toiseen. Vantaalla koulutettuja isosia on niin paljon, että kaikille on hankalaa löytää paikkaa rippikouluista.– Joissakin rippikouluissa on se tilanne, että isosia on tarjolla enemmän kuin on mahdollista ottaa mukaan. Meillä Hakunilan seurakunnassa on koulutettuja isosia niin runsaasti, että edes koulutuksen käyminen ei takaa isospaikkaa valmistuneille. Pyrimme työllistämään mahdollisimman monia, mutta kyllä tässä on aidosti positiivinen ongelma, kertoo lapsi- ja perhetyön pappi Sari Kokkonen.
– Vaakakupissa on isosen oma aktiivisuus. Leireille ei kuitenkaan automaattisesti valita niitä taitavimpia ja musikaalisimpia nuoria, vaan ihan kaikenlaisia isosia. Tähän tiimityöhön tarvitaan monenlaisia lahjoja ja ihmisiä. Lopulta isosen hommat oppii parhaiten itse tekemällä ja leireillä olemalla.
Isoskoulutukseen osallistuu Suomessa vuosittain noin 27 000 nuorta. Vantaalla isoskoulutuksen aloittaa joka syksy 700 nuorta. Hakunilan seurakunnassa uusina isosina aloittaa tavallisesti noin 80 nuorta. Lisäksi koulutuksessa on mukana toisen ja kolmannen vuoden isosia.
– Meillä nuoret pääsevät aktiivisesti toimimaan omien kykyjensä ja halujensa mukaan. Isoset on otettu mukaan työtovereiksi, ei vain apulaisiksi. Nuoria, heidän työtään ja aikaansa arvostetaan. Isosena toimiminen on sopiva sekoitus vapautta ja vastuuta, pohtii Kokkonen.
Joel Kalpio lähti isoseksi Tikkurilan seurakunnassa, koska halusi kokea riparin tunnelman uudestaan.
– Halusin päästä mukaan tekemään muillekin yhtä hyvän tunnelman. Isoset ovat isossa roolissa leirillä esimerkiksi yhteishengen synnyttämisessä. On myös suuri haaste, että hyvä henki syntyy.
Kalpio on ollut isosena jo muutaman vuoden, Ella Samula on tänä kesänä leirillä ensimmäistä kertaa isosen roolissa.
– Halusin kokea jotain uutta ja omalla leirilläni oli niin hauskaa. Omat isoseni houkuttelivat minut mukaan koulutukseen. En ole vielä ollut leirillä, mutta tätä kautta olen saanut jo uusia kavereita.
Isoskoulutukset alkavat syksyllä ja jatkuvat loppukevääseen. Koulutuksessa kerrataan rippikoulun teemoja ja vahvistetaan ryhmänohjaajataitoja. Keväällä nuoret ovat jo mukana rippikoulujen kokoontumisissa ja toiminnassa.
– Isoskoulutus antaa mahdollisuuden myös oman elämän, kasvun ja identiteetin pohtimiseen, toteaa Sari Kokkonen.
Hänen mukaansa kirkon kannattaisi ottaa toimintamallia juuri isosista.
– Isoset ovat iso ja tärkeä osa rippikoulubrändiä. Nuoria pitää kuulla, koska heillä on paljon sellaista tietoa, jota työntekijät eivät pysty antamaan. Nuoret ovat ryhmä, jonka vahvuus on juuri siinä, että asioita tehdään yhdessä eikä vain yksilöinä. Yksi tulevaisuuden kirkon näkökulmia on, että asioita tehdään enemmän yhdessä yli seurakunta- ja työalarajojen.
Jaa tämä artikkeli: