Isot ja pienet asiat
Paavi Franciscus on sanonut, että itsetutkiskelua on jo harjoitettu riittämiin. Nyt on aika katsoa ympärille ja nähdä köyhät.
Hyvä Fransu! Kun ykköseksi nostetaan köyhät, monet kirkon kiistat näyttävät tyhjänpäiväisiltä ja järjettömiltä.
Köyhyys on toivottomuutta ja pahaa oloa. Joka viikko noin 50 nuorta suomalaista jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Meillä on perheitä, joissa huumeita käytetään jo kolmannessa polvessa. Ihmisiä kaupataan ja käytetään hyväksi tässäkin maassa.
Köyhissä maissa on jokapäiväistä nälkää. On lapsia, jotka eivät pääse kouluun. On totaalisen köyhiä, joita kukaan ei näytä rakastavan. Ei edes Isä Jumala, josta moni ei ole kuullutkaan.
Siinä riittää töitä, mutta mistä kirkossa keskustellaan?
Puhetta on riittänyt ja riittänee vielä pitkään siitä, mitä avioliitto tarkoittaa ja voivatko samaa sukupuolta olevat parit saada oikeuden esimerkiksi yhteiseen sukunimeen.
Asiasta voi tehdä teologiaa kuten aikanaan siitä, pitääkö ristinmerkki tehdä kahdella vai kolmella sormella. Ehdotan kuitenkin, että tunnustetaan tosiasiat ja puhutaan vähemmän.
Ihmiseltä mitään kysymättä Luoja on luonut luovasti. Erilaisuutta riittää perinteisissä XY-miehissä ja XX-naisissakin, mutta ei tässä vielä kaikki. Luojan mielikuvitus ylittää ihmisen odotukset. Tutkijat näkevät sen kromosomeista. Me tavalliset tallaajatkin näemme moninaisuuden omin silmin. Kuulemme siitä kertomuksia: ”Jo lapsena ymmärsin, etten ollut niin kuin muut.” Uskotaan jo.
Ai mitenkö tämä kaikki köyhyyteen liittyy? Köyhyydelle ja hädälle voi ja pitää tehdä jotain. Kromosomit saavat olla. Ne ja niiden kantajat kannattaa hyväksyä. Ja muistaa, että evankeliumeissa rakkauden käsky ohittaa uskontoon liittyvät määräykset. Siksi www.tahdon2013.fi.
Jaa tämä artikkeli: