Israel aiheuttaa päänvaivaa
Olen pohtinut Israelin valtion suhdetta kristittyyn maailmaan, ja pohdinta on aiheuttanut minulle päänvaivaa – varsinkin katsoessani televisiosta ”tosiuskovaisten” kristittyjen suhtautumista Israeliin.
Nämähän ovat sitä mieltä, että joka siunaa Israelia, sitä Jumala siunaa, ja joka kiroaa Israelia, sen Jumala kiroaa.
Mielestäni Vanhan testamentin totuudet eivät päde enää nykymaailmaan tarkasteltaessa Israelin ja kristityn maailman suhteita. Tämä siis pätee ainoastaan kristittyjen kohdalla, sillä eri uskonnot (islam ja muut suuret uskonnot) eivät ole samaa jatkumoa Vanhasta testamentista uuteen. Onhan profeetoissa ja psalmeissa lukuisia ennustuksia Jeesuksesta. Muut uskonnot eivät tunnusta hänen asemaansa, kuten ei myöskään juutalaisuus, jonka pyhistä kirjoista ennustus Jeesuksesta on lähtöisin. Kyseessä on siis jonkunlainen paradoksi juutalaisuuden kohdalla. Koko Vanha testamenttihan oli rakennettu tulevan messiaan odotukselle, mutta juutalaisuuden jatkumo katkesi heti messiaan ilmestymiseen.
Mielestäni käsite Israel uskonnollisessa mielessä koskee nykyistä kristittyä maailmaa eikä suinkaan Israelin valtiota. Sen vuoksi hämmästelen paljon, kuinka kristinuskoon kääntynyt arabi onkin ”tosiuskovaisten” silmissä alempiarvoinen kuin paatunut israelilainen, joka on kääntänyt selkänsä Messiaalle ja joka edelleen noudattaa Mooseksen lakia. Mikä hänestä tekee Jumalan suosikin? Sekö, että hän on juutalainen ja kuuluu Israelin kansaan? Jos se riittäisi, niin mihin ihmeeseen Jumala olisi tarvinnut Jeesusta. Eikö Jeesus itse moittinut juutalaisia lainoppineita kyykäärmeen sikiöiksi, jotka eivät voi paeta Jumalan vihaa? Jos taas Jumala hyväksyisi israelilaisen pelastukseen pelkän juutalaisuuden perusteella, eikö tällöin ihmiselle riittäisi kääntyminen juutalaiseksi ja muutto Israeliin?
Voisiko joku alan ammattilainen (ei uskonnollinen hihhuli) valaista tätä asiaa. Mikä on Israelin valtion suhde kristittyihin, ja onko Israel inkarnoitunut kristittyyn maailmaan niin, että vain valtio on jäänyt jäljelle? Itse olen tullut edellä mainittuun tulokseen.
Ilkka
Helsinki
Ei voi kuin ihmetellä sitä logiikkaa, jolla Hannu Taipale arvosteli (K&k 25.2.) aiempaa kirjoitustani Gazan kriisistä. Hän vertasi tilannetta siihen, että suomalaiset alkaisivat lähettää raketteja Karjalaan.
Neuvostoliitto ei ole miehittänyt sataprosenttisesti Suomea ja sullonut asukkaita avovankiloita muistuttaviin siirtokuntiin. Se ei ole myöskään ottanut parhaita asuinalueita sekä luonnonvarojamme itselleen (vertaa vesi).
Muistuttaisin vielä, että 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa koko Palestiinan alueella asui noin 500 000 palestiinalaista mutta juutalaisia ei käytännössä ollenkaan. Toisin sanoen Israel on rakennettu palestiinalaisten omistamille maille.
Jotta kriisistä saisi oikean käsityksen, niin voi vain verrata sodan kuolonuhrien määrää – suhde on 1:100. Tämä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ja jos ei tuo vielä kerro totuutta, niin kannattaa käydä paikan päällä ja katsoa mitä tapahtuu, kun vahvempi ja voimakkaampi tekee ”oikeutuksensa” vahvemman oikeudella. En ole puhunut mitään neuvostonatsismista, kuten Taipale väittää. Kirjoitin, että Israel-uskovaisten mielipiteet muistuttavat stalinisteja siinä, että tieto ja totuus ovat aivan toista, mutta kuitenkin puolustetaan sokeasti omia mielipiteitä.
Suomalainen tiedotusvälineistö on selkeästi Israel-myönteisempi kuin muut länsieurooppalaiset tiedotusvälineet. Tässä suhteessa olemme osa itäblokkia, joissa Israelia on ”ymmärretty” enemmän. Kyse onkin suomettumisesta eli mielistelemme isompiamme, Venäjää, EU:ta tai USA:ta ja sen liittolaisia.
Antero Kemppainen
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: