Korttelitorilla. Reeta Paakkinen viihtyy Istanbulin hektisessä tunnelmassa.
Istanbulin monta maailmaa
Esikoiskirjailija Reeta Paakkinen kuvailee kotikaupunkiaan mystiseksi, dynaamiseksi, yhteisölliseksi, kansainväliseksi, hektisen uuvuttavaksi mutta myös inspiroivaksi.
Teksti ja kuva Päivi Arvonen
Istanbuliin vuonna 1998 muuttanut Reeta Paakkinen halusi kirjoittaa kirjan toisesta kotimaastaan, koska ei tunnista länsimaisen median kuvaa siitä Turkista, jonka kansalainen hän on ollut vuodesta 2006 lähtien.
Otavan huhtikuussa julkaisema Kotona Istanbulissa on tietokirja, joka perustuu Paakkisen omiin kokemuksiin ja havaintoihin turkkilaisesta ja istanbulilaisesta arjesta. Hän työskentelee tällä hetkellä vapaana toimittajana sekä Turkissa että Suomessa.
– Voi miten ihana autopaita, sanoo Istanbulin Leventin kaupunginosan tiistaimarkkinoilla lastenvaatekauppiaan myyntipöytää penkova Paakkinen.
Hän ostaa ison pinon edullisia lastenvaatteita pojalleen sekä tuliaisiksi ystävien lapsille Suomeen. Istanbulilaisrouvia kuhisevilta markkinoilta löytyy myös kilokaupalla edullisia hedelmiä ja vihanneksia.
Peiliseinäisten pilvenpiirtäjien silhuetti hallitsee näkymää Reeta Paakkisen kerrostalokodin parvekkeelta. Keskiluokkainen lähiö on rauhallinen ja vehreä. Kesäkuun alussa Istanbulin keskustasta alkaneet mielenosoitukset ovat näkyneet ja kuuluneet myös Paakkisen kodin lähellä.
– Sadat ihmiset ovat marssineet kadulla tai osoittaneet tukeaan mielenosoittajille kalisuttelemalla iltaisin kattilankansia tai toitottamalla auton äänitorvia.
Protestien laajuus ja isojen kansanjoukkojen osallistuminen mielenosoituksiin eri puolilla Turkkia yllättivät Paakkisen.
– Tyytymättömyys siihen, että kaikki kansalaiset yritetään puskea samanlaiseen elämänmalliin, on itänyt jo pitkään. Istanbulissa ja Turkissa on hyvin monenlaisia eri tapoja elää.
Hän korostaa, että konflikti on Turkin sisäinen asia, joka ratkaistaan seuraavien vuosien presidentin- ja parlamenttivaaleilla.
Monimuotoisuus Istanbulissa ja Turkissa on yksi Reeta Paakkisen kirjan kantavia teemoja.
– Maailman tulkitseminen suomalaisista lainalaisuuksista ja arvoista käsin vääristää kuvaa todellisuudesta. Kirjani pyrkii lääkitsemään Turkin arkielämään liittyvää tiedon puutetta.
Paakkinen kritisoi Istanbulin uutiskuvien yksipuolisuutta; kuviin halutaan muslimihuivinen nainen.
– Ulkomailla ei todennäköisesti edes tiedetä, että arviolta kolmasosa eli noin 13 miljoonaa turkkilaista naista ei käytä huivia lainkaan. Istanbulissa huivittomien naisten osuus on suhteessa suurempi kuin muualla Turkissa. Minun tuttavapiiriini kuuluu vain pari huivia käyttävää naista, vaikka 99 prosenttia turkkilaisista on muslimeja.
Kristittyjen vähemmistöjen laaja kirjo näkyy Istanbulin kaupunkikuvassa etenkin kirkkojen runsautena.
– Edellisen kotini parvekkeelle kuului sunnuntaisin kirkonkellojen sointi, eivät moskeijan rukouskutsut, Reeta Paakkinen kertoo.
Ortodoksisuus on Paakkiselle läheistä äidin suvun puolelta. Ainakin pääsiäisenä hän vierailee jossakin Istanbulin lukuisista ortodoksikirkoista.
– Kukaan ei ole koskaan kohdellut minua huonosti siksi, että olen kristitty. Uskonto on Turkissa myös henkilöllisyystodistukseen merkitty tieto, Paakkinen sanoo.
Euroopan ja Aasian mantereiden alueelle levittäytyvä noin 16 miljoonan asukkaan Istanbul on Paakkisen mielestä ennen kaikkea eurooppalainen kaupunki.
– Istanbulista löytyy myös Lähi-idän elementtejä. Eurooppalaisella puolella on paljon vanhaa historiaa. Aasialainen puoli on nykyään hyvin moderni ja siksi enemmän eurooppalainen kuin Istanbulin Euroopan mantereen puoli, Paakkinen analysoi.
Reeta Paakkinen: Kotona Istanbulissa. Tositarinoita Turkista.
Otava 2013, 288 s., 27 e.
Jaa tämä artikkeli: