Vaikuttava näkymä. Kuumailmapallon pehmeässä kyydissä voi nauttia hiljaisuudesta ja ihastella Kappadokian uskomattomia luonnonmuodostelmia.
Itäinen kulttuurimekka
Turkin Kappadokiassa voi tutkailla kulttuurimme alkulähteitä satumaisissa maisemissa vaikkapa kuumailma- pallon kyydissä. Teksti Marjo Kytöharju Kuvat Päivi Kaarina Laajanen
Herätyskello soi kello 3.45. Olen lähdössä elämäni ensimmäiselle kuumailmapallolennolle. Olo on jännittynyt, jotenkin epätodellinen: miten juuri minä, joka hädin tuskin uskaltaudun Linnanmäen maailmanpyörään, lupauduin tällaiseen.
Hotellin ala-aulassa odottelee hiljainen porukka. Tuntuu siltä, etten ole ainoa, jota jännittää. Pikkubussi lähtee hämärässä kohti lennätyspaikkaa. Kun saavumme perille, on jo melko valoisaa. Ympärillämme maastossa lojuu jättimäisiä ilmapallonkuoria, joihin puhalletaan kuumaa ilmaa.
Kuumailmapallot alkavat vähitellen näyttää lentovalmiilta. Punnerramme itsemme meille osoitetun kuumailmapallon koriin. Sitä lennättävä mies esittäytyy Ismael Keremogluksi . Kohta kori kohoaa pehmeästi ylöspäin. Alan rentoutua, sillä leppoisasti jutusteleva Keremoglu ohjaa ”alustaan” varmoin ottein. Kapteenimme kertoo, että pallo voi nousta yli 600 metriin ja tuulet vaikuttavat lentosuuntaan.
Kuumailmapallomme seuraksi taivaalle ilmaantuu kymmeniä muita palloja. Liu’umme äänettömästi aamuauringon kultaamia laaksoja ja kallioita myötäillen. Ylhäällä on uskomattoman tyyntä ja hiljaista.
Tunnin kuluttua alamme laskeutua. Keremoglu antaa ohjeita sekä meille että kuumailmapalloa vastaanottaville miehilleen. Olen kuuliaisesti kyyryssä korin pohjalla, joten en näe laskeutumista. Tunnen, kuinka kori rytisee sen osuessa maahan. Minusta pulppuaa helpottunutta naurua.
Kuumailmapallolento tapahtuu Keski-Turkissa sijaitsevassa Kappadokiassa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Kappadokiassa voi tehdä kuvitteellisen matkan kauas menneisyyteen. Siinä auttavat ihmeelliset kalliomuodostelmat sadunomaisine haltijapiippuineen. Nämä hassut tötteröt ovat muodostuneet miljoonia vuosia sitten tulivuorenpurkausten ja eroosion seurauksena.
Ryhmämme tutustuu muun muassa Göremen ulkoilmamuseoon, jonka historia liittyy kristinuskon muotoutumiseen. Kristityt pakenivat ensimmäisen vuosituhannen ensimmäisinä vuosisatoina roomalaisia vainoajiaan Kappadokiaan. He keksivät kaivaa alueen pehmeään maaperään, tuffiin, piilopaikoiksi luolastoja, joissa oli asuntoja, kirkkoja, kappeleita ja luostareita monessa kerroksessa. On arvioitu, että kallioon koverrettiin tuolloin jopa yli tuhat kirkkoa ja kappelia.
Göremessä on jäljellä 11 korjattua luolakirkkoa, sillä kirkkoja on tuhoutunut tai otettu muuhun käyttöön. Käymme Pyhän Basileioksen kirkossa, jonka kristillistä symboliikkaa tihkuvat alkeelliset maalaukset tekevät vaikutuksen. Vuosina 330–379 elänyt Basileios Suuri tunnetaan hurskaana kilvoittelijana. Hän loi johtamalleen yhteisölle kristillisen historian ensimmäisen luostarisäännöstön. Se on vielä nykyään käytössä monessa ortodoksiluostarissa.
Basileios Suuri myös kehitti kahden muun erämaateologin, veljensä Gregorius Nyssalaisen sekä Gregorius Nazianzilaisen , kanssa kristillistä teologiaa suuntaan, joka ulottuu Martti Lutherin kautta pohjoiseurooppalaiseen luterilaisuuteen ja protestanttiseen mystiikkaan.
Omenakirkko, Sandaalikirkko, Käärmekirkko. Göremen ulkoilmamuseossa törmää erikoisesti nimettyihin kirkkoihin.
Kiinnostaviin kirkkoihin kuuluu myös Pimeä kirkko, joka rakennettiin 600- tai 700-luvulla. Kirkko on saanut nimensä siitä, että sinne tulee valoa vain yhdestä pienestä ikkunasta.
Taskulampun valo paljastaa, miten Pimeä kirkko on maalattu kattoa myöten täyteen värikkäitä freskoja. Ne kuvaavat Uuden testamentin tapahtumia Jeesuksen syntymästä ristiinnaulitsemiseen. Mukana on myös Vanhan testamentin kuvitusta, kuten Omena- ja Sandaalikirkoissakin. Pimeän kirkon upeimmat freskot maalattiin 1100-luvulla.
Kirkko ehti ajan kuluessa rapistua pahasti. Freskojen entisöiminen tehtiin eri maiden asiantuntijoiden avulla.
Kirkoissa voi eläytyä entiseen aikaan, mutta vielä syvemmälle Kappadokian varhaisten asukkaiden elämään vievät useat maanalaiset asuinverkostot. Kristittyjen ohella myös heettiläiset, roomalaiset ja bysanttilaiset piiloutuivat niihin silloin, kun olosuhteet kävivät erityisen vaarallisiksi.
Käymme Kaymaklian maanalaisissa asuinluolissa, joista neljä kerrosta on avoinna turisteille. Kulkeminen luolaston ahtaissa ja matalissa käytävissä on jännittävää, jopa hieman ahdistavaa.
Ihmiset olivat hämmästyttävän kekseliäitä jo tuolloin. Luoliin on rakennettu turvajärjestelmä, myllynkivellä peitetty ovi, joka aukeaa vain sisältäpäin. Niihin on tehty myös ilmastointi, vesijohdot ja käymälät.
Maan uumenissa on eletty yllättävän normaalia elämää. Sieltä löytyvät keittiö-, makuu-, olohuone- ja kylpytilat. Luolissa on valmistettu ruokaa ja säilytetty viiniä. Yhdessä luolassa on pikkuruinen kirkko ja sen lähistöllä on hautoja.
Kappadokian vuorien luolissa asustaa jonkin verran ihmisiä vielä tänä päivänäkin. Asunnot on varustettu niin nykyaikaisesti kuin niissä oloissa pystytään. Alueella voi asua myös luolahotelleissa.
Euroopan itälaidalla sijaitsevassa Turkissa kokee islamilaisen maailman moskeijoineen, minareetteineen ja rukouskutsuineen.
Islam syntyi 600-luvulla, jonka jälkeen kristityt ja muslimit ottivat väkivaltaisesti yhteen vuosisatojen ajan Turkissa ja lähialueilla esimerkiksi ristiretkien muodossa. Nykyään Turkin 73 miljoonaisesta väestöstä 99 prosenttia on islaminuskoisia. Kristityt ovat hyvin pieni vähemmistö, heitä on väestöstä ainoastaan 0,1 prosenttia.
Katukuvassa näkee perinteisen muslimin tapaan huiviin ja pitkään hameeseen sonnustautuneita sekä täysin länsimaisesti pukeutuneita naisia. Islamin toteuttamisessa vaikuttaa olevan Turkissa eri asteita.
Vanha kulttuuriperintö on kunniassa. Se näkyy muun muassa matonkudonnassa, keramiikan valmistamisessa, kansantansseissa ja kylpyläkulttuurin vaalimisena hamamissa.
Keramiikkayrityksen omistaja Chez Galip istahtaa työn tahraamissa housuissaan hajareisin dreijansa ääreen ja aloittaa show’n. Pyörittäessään dreijaa jaloillaan hän tiedustelee vierailtaan, mitä hän mahtaa tehdä käsissään olevasta möykystä.
Arvauksia sinkoilee, ja Albert Einsteinia muistuttava mestari äännähtää väärille arvauksille halveksuvasti. Lopulta joku heittää, että kyseessä on teekannu. Oikein arvannut palkitaan pienellä lahjalla.
Chez Galip kertoo ryhtyneensä keramiikka-alalle isänsä jalanjäljissä. Myös hänen vaimonsa osallistuu yrityksen pyörittämiseen. Yrityksessä käy paljon harjoittelijoita ympäri maailmaa.
Tiloihin tutustuessa valkenee, ettei kyse ole aivan vaatimattomasta ruukkupajasta. Huoneet ovat täynnä mitä mielikuvituksellisimmin koristeltuja esineitä, joiden hintalaput huimaavat päätä. Mestari itse pyrkii avittamaan myyntityötä tarjoamalla uuniperunoita, jotka ovat muhineet tulikuumilla hiilillä lastatuissa kottikärryissä.
Hinnat pyörryttävät myös mattokutomon myymälässä, jossa on turkkilaiseen tai persialaiseen tyyliin valmistettuja runsaskuvioisia mattoja.
Mattokutomossa eri-ikäiset naiset istuvat lattialla työn touhussa. Nuorimmat naiset ovat opiskelijoita. Käsitöitä osaamaton ei voi ymmärtää, että monimutkaiselta näyttävän kudontataidon oppimiseen riittää seitsemän kuukauden peruskurssi.
Lisätietoa: www.cappadociaturkey.net
Jaa tämä artikkeli: