null Itämeri muutoksen kourissa

Meri lämpenee. Itämeren lämpötila on hienoisessa nousussa. Särki- ja ahvenkalat ovat hyötyneet tilanteesta. Sen sijaan esimerkiksi siian lisääntyminen vaarantuu, kun vesi jatkaa lämpenemistä.

Meri lämpenee. Itämeren lämpötila on hienoisessa nousussa. Särki- ja ahvenkalat ovat hyötyneet tilanteesta. Sen sijaan esimerkiksi siian lisääntyminen vaarantuu, kun vesi jatkaa lämpenemistä.

Itämeri muutoksen kourissa

Maailmanlaajuiset kasvihuonepäästöt jatkavat kasvuaan. Muutokset näkyvät jo Itämerellä.

Teksti Tommi Sarlin
Kuva Esko Jämsä

Maailmanpankin entisen pääekonomistin lordi Nicholas Sternin arvion mukaan maapallolla on enää vain 15–20 vuotta aikaa laittaa hiilipäästöt kuriin. Samaa mieltä ovat myös kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tutkijat. Ilmakehän nykyinen hiilidioksidipitoisuus on huomattavasti korkeampi kuin ainakaan 650 000 vuoteen.

– Ilmakehästä yksinkertaisesti loppuu tila, johon hiili voidaan työntää, sanoo ympäristöministeriön kansainvälisten ilmastoasioiden erityisedustaja Jukka Uosukainen .

Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että hallitusten välisissä neuvotteluissa puidaan jo sitä, miten voidaan auttaa niitä saarivaltioita, jotka käyvät elinkelvottomiksi valtamerien vedenpinnan nousun vuoksi. Vedenpinta nousee valtamerissä havaintojen mukaan reilun kolmen millimetrin vuosivauhtia. Nousu jatkuisi, vaikka kasvihuonekaasujen päästöt loppuisivat kokonaan.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset tuntuvat eri tavoin eri puolilla maapalloa. Mitä pienempien alueiden muutoksia tarkastellaan, sitä vaikeampaa on erottaa ilmastonmuutoksen merkitystä ilmaston normaalista vaihtelusta.

Havaintojen mukaan Itämeren pintalämpötila on lievässä nousussa. Itämeren jään vuotuisessa laajuudessa on havaittu hienoinen laskeva trendi. Jäätalvet ovat edelleen keskimääräisiä, mutta ankarat jäätalvet ovat harvinaistuneet viime vuosikymmeninä.

Jäätalven pituus ja kiintojään paksuus ovat pienentyneet etelärannikolla merkittävästi. Esimerkiksi Loviisassa jäätalvi kestää nyt 137 vuorokautta, mikä on 32 päivää vähemmän kuin 1950-luvulla.

Jään peittämän alan Itämeressä arvioidaan pienenevän tällä vuosisadalla jopa 70 prosentilla nykyisestä. Tuolloin lämpiminä talvina vain Perämeren pohjukka olisi jäässä.

Itämeri tulee todennäköisesti makeutumaan tämän vuosisadan aikana niin, että äärimmäisessä tapauksessa veden suolapitoisuus Suomenlahdella olisi vain 1–2 promillea nykyisen noin viiden promillen sijaan. Tämä johtuu nykyistä runsaimmista sateista, jotka siirtyvät jokia myöten mereen.

– Itämeren lämpötilassa, jääoloissa ja vedenkorkeudessa tapahtuneet muutokset ovat yhteneväisiä globaalin ilmastonmuutoksen kanssa. Koska ilmaston luonnollinen vaihtelevuus on Itämeren alueella suurta, havaitut muutokset eivät vielä ylitä luonnollista vaihtelevuutta, erikoistutkija Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta kertoo.

Itämeren lämpötilan nousu ja lisääntyvät sateet kiihdyttävät meren biologisia prosesseja. Lämpimästä vedestä hyötyvät lajit lisääntyvät ja leviävät. Kylmää vettä kaipaavat lajit taas vähenevät. Makeaa murtovettä suosivat lajit lisääntyvät, ja merilajit siirtyvät nykyistä etelämmäksi.

Kalakantoihin vaikuttavat erityisesti muutokset veden lämpötilassa, suolapitoisuudessa, rehevyydessä, happamuudessa ja vieraslajien esiintymisessä.

– Jo muutaman asteen muutos lämpötilassa näyttää vaikuttavan kalakantoihin. Esimerkiksi kuhasaaliit ovat kasvaneet 1980-lukuun verrattuna, kertoo tutkija Lauri Urho Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Jo promillen tai kahden muutos Suomen rannikon suolapitoisuudessa on ratkaiseva esimerkiksi kampelalajeille. Kampela- ja piikkikampelasaaliit ovat pienentyneet jyrkästi.

– Tämä näyttäisi olevan yhteydessä veden suolapitoisuuden vähenemiseen. Kampelat ovat merilajeja, jotka eivät pysty lisääntymään makeassa tai edes niukasti suolaisessa vedessä, Urho sanoo.

– Lämpötilan tai suolapitoisuuden keskiarvot eivät ratkaise muutosta, vaan verrattain suppeilla lisääntymisalueilla tiettyyn aikaan vallitsevat olosuhteet määräävät kalakannan koon.

Särkikalat kuten särki, suutari ja hopearuutana ovat hyötyneet lämpimistä kesistä. Samoin ahvenkaloista kuha ja ahven saavat etua niistä. Myös silakka ja kilohaili ovat hyötyneet tilanteesta.

Siika-, made- ja harjuskannat ja niistä saadut saaliit ovat pienentyneet.

– Esimerkiksi veden lämpeneminen häiritsee marraskuun tienoilla kutevan siian lisääntymistä. Jos poikaset kuoriutuisivat jo talvella, niille tuskin riittäisi ravintoa, Lauri Urho kertoo.

Vieraslajit ovat ihmisen tahallisen tai tahattoman toiminnan avulla uusille alueille leviäviä lajeja.

Puolet rannikoillemme asettuneista vieraslajeista on tullut 20 viime vuoden aikana. Muutamat viime vuosien aikana saapuneet vieraskala- ja äyriäislajit, kuten hopearuutana, mustatäplätokko, sirokatkarapu ja liejutaskurapu, levittäytyvät edelleen.

– Ne lisääntyvät voimakkaasti ja ovat paikallisesti jo erittäin runsaita, joten muutoksia on odotettavissa ravintoketjuihin ja ekosysteemiin.

Toimittaja osallistui Ilmatieteen laitoksella järjestettyyn Ilmastonmuutos ja Itämeri -toimittajakoulutukseen lokakuun alussa.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.