Itämeri pauhaa muutoksen kourissa
Meri lämpenee. Särki- ja ahvenkalat ovat hyötyneet ilmastonmuutoksesta. Sen sijaan siian lisääntyminen vaarantuu tulevaisuudessa. Kuva on otettu Espoon Soukanniemessä 16. marraskuuta.

Meri lämpenee. Särki- ja ahvenkalat ovat hyötyneet ilmastonmuutoksesta. Sen sijaan siian lisääntyminen vaarantuu tulevaisuudessa. Kuva on otettu Espoon Soukanniemessä 16. marraskuuta.

Itämeri pauhaa muutoksen kourissa

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa jo Itämeren äyriäis- ja kalakantoihin.

Maailmanpankin entisen pääekonomistin lordi Nicholas Sternin arvion mukaan maapallolla on enää vain 15–20 vuotta aikaa laittaa hiilipäästöt kuriin. Samaa mieltä ovat myös kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tutkijat. Ilmakehän nykyinen hiilidioksidipitoisuus on huomattavasti korkeampi kuin kertaakaan vähintään 650 000 vuoteen.
”Ilmakehästä yksinkertaisesti loppuu tila, johon hiili voidaan työntää”, ympäristöministeriön kansainvälisten ilmastoasioiden erityisedustaja Jukka Uosukainen sanoo.

Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että hallitusten välisissä neuvotteluissa puidaan jo sitä, miten voidaan auttaa niitä saarivaltioita, jotka käyvät elinkelvottomiksi valtamerien vedenpinnan nousun vuoksi. Vedenpinta nousee valtamerissä havaintojen mukaan reilun kolmen millimetrin vuosivauhtia. Nousu jatkuisi, vaikka kasvihuonekaasujen päästöt loppuisivat kokonaan.
Havaintojen mukaan Itämeren pintalämpötila on lievässä nousussa. Itämeren jään vuotuisessa laajuudessa on havaittu hienoinen laskeva trendi. Jäätalvet ovat edelleen keskimääräisiä, mutta ankarat jäätalvet ovat harvinaistuneet viime vuosikymmeninä.
Jäätalven pituus on lyhentynyt ja kiintojään paksuus ohentunut merkittävästi etelärannikolla. Esimerkiksi Loviisassa jäätalvi kestää nyt 137 vuorokautta, mikä on 32 päivää vähemmän kuin 1950-luvulla.
Jään peittämän alan Itämeressä arvioidaan pienenevän tällä vuosisadalla jopa 70 prosentilla nykyisestä. Tuolloin lämpiminä talvina vain Perämeren pohjukka olisi jäässä.
Itämeri makeutuu todennäköisesti tämän vuosisadan aikana niin, että äärimmäisessä tapauksessa veden suolapitoisuus Suomenlahdella olisi vain 1–2 promillea nykyisen noin viiden promillen sijaan. Tämä johtuu nykyistä runsaammasta sateesta, joka siirtyy jokia pitkin mereen.
”Itämeren lämpötilassa, jääoloissa ja vedenkorkeudessa tapahtuneet muutokset ovat yhteneväisiä globaalin ilmastonmuutoksen kanssa. Koska ilmaston luonnollinen vaihtelevuus on Itämeren alueella suurta, havaitut muutokset eivät vielä ylitä luonnollista vaihtelevuutta”, erikoistutkija Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta kertoo.
Ilmaston lämpenemisen vaikutukset tuntuvat eri tavoin eri puolilla maapalloa. Mitä pienempien alueiden muutoksia tarkastellaan, sitä vaikeampaa on erottaa ilmastonmuutoksen merkitystä ilmaston normaalista vaihtelusta.

Lämpötilan nousu ja lisääntyvät sateet kiihdyttävät Itämeren biologisia prosesseja. Lämpimästä vedestä hyötyvät lajit lisääntyvät ja leviävät, kylmää vettä kaipaavat lajit taas vähenevät. Makeaa murtovettä suosivat lajit lisääntyvät, ja merilajit siirtyvät nykyistä etelämmäksi.
Kalakantoihin vaikuttavat erityisesti muutokset veden lämpötilassa, suolapitoisuudessa, rehevyydessä, happamuudessa ja vieraslajien esiintymisessä.
”Jo muutaman asteen muutos lämpötilassa näyttää vaikuttavan kalakantoihin. Esimerkiksi kuhasaaliit ovat kasvaneet 1980-lukuun verrattuna”, tutkija Lauri Urho Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta kertoo.
Jo promillen tai kahden muutos Suomen rannikon suolapitoisuudessa on ratkaiseva esimerkiksi kampelalajeille. Kampela- ja piikkikampelasaaliiden jyrkkä pienentyminen näyttäisi tutkijoiden mukaan liittyvän veden suolapitoisuuden vähenemiseen. Kampelat ovat merilajeja, jotka eivät pysty lisääntymään makeassa tai edes niukasti suolaisessa vedessä.
”Lämpötilan tai suolapitoisuuden keskiarvot eivät ratkaise muutosta, vaan verrattain suppeilla lisääntymisalueilla tiettyyn aikaan vallitsevat olosuhteet määräävät kalakannan koon”, Lauri Urho kertoo.

Särkikalat, kuten särki, suutari ja hopearuutana ovat hyötyneet lämpimistä kesistä. Samoin ahvenkaloista kuha ja ahven saavat etua niistä. Myös silakka ja kilohaili ovat hyötyneet tilanteesta.
Siika-, made- ja harjuskannat ja niistä saadut saaliit ovat pienentyneet.
”Esimerkiksi veden lämpeneminen häiritsee marraskuun tienoilla kutevan siian lisääntymistä. Jos poikaset kuoriutuisivat jo talvella, niille tuskin riittäisi ravintoa”, Lauri Urho kertoo.
Vieraslajit ovat ihmisen avulla uusille alueille tahallisesti tai tahattomasti leviäviä lajeja.
Puolet rannikoillemme asettuneista vieraslajeista on tullut 20 viimeisen vuoden aikana. Muutamat viime vuosien aikana saapuneet vieraskala- ja äyriäislajit, kuten hopearuutana, mustatäplätokko, sirokatkarapu ja liejutaskurapu, levittäytyvät edelleen.
”Ne lisääntyvät voimakkaasti ja ovat paikallisesti jo erittäin runsaita, joten muutoksia on odotettavissa ravintoketjuihin ja ekosysteemiin”, Urho sanoo.

IPCC:n mukaan ilmastonmuutos voi nostaa merenpintaa 82 senttiä vuoteen 2100 mennessä. Arvio perustuu uusiin tietoihin Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden sulamisesta. Toisen tutkimuksen mukaan merenpinta nousee tällä vuosisadalla keskimäärin 0,57–1,1 metriä. (Ilmastotieto.wordpress.com)

Jaa tämä artikkeli: