Yhteinen hätä. Lauttasaaren kirkkoherra Juha Rintamäki (vasemmalla), WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder, ministeri Pertti Salolainen ja Helsingin piispa Irja Askola pohtivat keinoja Itämeren pelastamiseksi. Kuva: Jani Laukkanen
Itämerikampanja alkoi Lauttasaaressa
Konkreettiset toimet voivat hidastuttaa meren saastumista.
Aurinkoiselle Lauttasaaren Kasinorannalle kokoontui lauantaina viitisensataa ihmistä, kun WWF Suomi ja Suomen Merimieskirkko avasivat Lupaus Itämerelle -kampanjan. Itämerta suojelemaan pyrkivän kampanjan avaus ajoittui Lauttasaaren seurakunnan isännöimille Merimieskirkon kesäjuhlille.
Meriaiheinen tapahtuma istui kirkkoherra Juha Rintamäen mukaan hyvin seurakunnalle, jota ympäröi joka puolelta meri. Seurakunta halusi kantaa oman kortensa kekoon Itämeren puolesta.
– Meri on tärkeä elinkeinon lähde ja virkistyskohde, toteaa Rintamäki.
Tilaisuudessa WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder ja ministeri Pertti Salolainen (kok.) ilmaisivat huolensa siitä, että suomalaiset kuormittavat Itämerta liikaa.
– Suomalaiset ovat Itämeren suurimpia saastuttajia, jos katsotaan henkilöä kohden, harmitteli Salolainen, joka on 1970-luvulla ollut perustamassa WWF Suomea.
Koska maatalous kuuluu pahimpiin rehevöitymisen aiheuttajiin, EU-maataloustukia tulisi Salolaisen mielestä jakaa vain ympäristön suojeluun sitoutuville viljelijöille.
Tapahtumassa lausuivat tervehdyksensä myös Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallio, Helsingin piispa Irja Askola ja illan tarjoilut lahjoittaneen kahvila Kasinorannan yrittäjä Tommi Leppälä.
Kampanjatuotosta ohjataan kaksi kolmasosaa WWF:n työhön. Varoilla hankitaan öljyntorjuntakalustoa, koulutetaan öljyntorjuntajoukkoja ja rakennetaan kosteikkoja.
– Ihmiset voivat lähteä myös vapaaehtoisiksi öljyntorjuntajoukkoihin, kertoo suojelujohtaja Jari Luukkonen WWF:stä.
WWF aloitti ensimmäisenä Suomessa vapaaehtoisten öljyntorjuntajoukkojen kouluttamisen vuonna 2003. Koulutusyhteistyöhön on lähtenyt myös Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK).
Öljyonnettomuustilanteessa vapaaehtoisjoukot avustaisivat viranomaisia puhdistustöissä.
Jos öljytankkeri ajaisi karille, tuhot olisivat mittavia. Öljy tappaisi kasvi- ja eliölajeja, tekisi rannoista asuinkelvottomia ja vaarantaisi kalat ja linnut.
Itämeren suurin ongelma on rehevöityminen. Rehevöitymistä aiheuttavat paljolti viljelyspelloilta vesistöihin valuvat ravinteet. Tilannetta voidaan helpottaa kosteikkoja rakentamalla. Ne ovat vesistöön laskevien jokien varrella olevia paikkoja, joissa vettä suodatetaan runsaan kasvillisuuden avulla.
– Kasvit hyödyntävät ravinteet, ja mereen laskeva vesi on puhtaampaa, Luukkonen selventää.
Hän iloitsee, että Itämeren maissa tehdyt suojelutoimet ovat osoittautuneet oikeansuuntaisiksi. Ainakin sinileväkukinnot ovat hieman vähentyneet.
Kolmannes kampanjavaroista menee Merimieskirkon laivakuraattorien työhön. He tarjoavat matkustaja- ja rahtialusten työntekijöille keskustelutukea. Toiminta parantaa turvallisuutta, koska hyvinvoiva työntekijä tekee vähemmän virheitä.
– Stressi aiheuttaa sen, että ei pysty keskittymään. Suurin osa laivalla sattuvista onnettomuuksista johtuu inhimillisistä virheistä, sanoo laivakuraattori Jaana Rannikko.
Rannikko seilaa kunkin aluksen mukana noin viikon ja tapaa merenkulkijoita heidän työnsä ääressä. Esimerkiksi kapteenin ja perämiesten kanssa hän juttelee usein komentosillalla.
Välillä laivakuraattori pääsee osallistumaan töihin. Työnteon lomassa viriää luontevasti keskusteluja.
– Olen pedannut sänkyjä, tarjoillut ruokaa, soittanut sumutorvea ja maalannut konehuoneen lattiaa, Rannikko kertoo esimerkkejä.
Jotkut työntekijät haluavat käydä läpi perheasioita, kun toisia taas mietityttävät työpaikan ihmissuhteet. Rannikon mukaan on etu, että hän pystyy kuuntelemaan henkilöstöä varustamon ulkopuolisena henkilönä.
Noora Melaanvuo
Lisätietoa: www.lupausitamerelle.fi
Lahjoituspuhelin 0600-12606.
Puhelun hinta on 10,10 € +pvm.
Jaa tämä artikkeli: