Pirkko Fihlmanin mielestä itkuvirsien avulla voi löytyä yhteys omiin tunteisiin. Kuva: Sirpa Päivinen

Itkuvirsissä on hoitavaa voimaa

Itkuvirret koskettavat ja vapauttavat surusta. Pirkko Fihlman kertoo ikiaikaisesta perinteestä KilonRistissä Espoossa 12. maaliskuuta.

• 03.03.2016 14:00
• Eija Harju

Ääneen Itkijät ry:n perustaja, itkuvirsikouluttaja Pirkko Fihlman on kotoisin Karjalan Sortavalasta.

"Äidin suku on lähtöisin Impilahdelta, Ruokojärven kylästä. Itkuvirsien nuotti tuli minulle tutuksi jo lapsena, sillä äidin puoleisen suvun naiset olivat itkijöitä", hän kertoo.

Myös Fihlmanin baba, äidin isoäiti, oli itkijä. Fihlman kiinnostui Itkuvirsiperinteestä silti syvemmin vasta kuusikymppisenä hänen miehensä kirjoittaman, 1600-luvun Uukuniemen ortodokseista kertovan, kirjan myötä.

"Myöhemmin mieheni tarvitsi kirjaansa perustuvaan näytelmään itkijän, joten lupauduin rooliin. Näytelmässä esitin itkuvirren ensimmäistä kertaa julkisesti. Käkisalmen läänin Karjalan ortodoksien kohtalosta, vainoista ja paosta Tveriin ja Aunukseen kertoneessa näytelmässä itkijä suri tyhjäksi jääneitä kyliä", hän muistelee.
 

Näytelmän jälkeen Fihlman innostui tutkimaan, kirjoittamaan ja esittämään itkuvirsiä.

"Erityisesti edesmennyt äitini kannusti minua tarttumaan itkuihin. Ääneen itkiessäni äitini kertoi minun kuulostavan hänen mummoltaan", 79-vuotias helsinkiläinen Fihlman tarinoi.

Runollisen kaunista kuvakieltä

Itkuvirsissä tunne puetaan sanoiksi, joita itkuääni kannattelee. Fihlmanin mukaan itkuja voi tehdä aiheesta kuin aiheesta. Rituaali-itkulla hautajaisissa ja häissä on hoidettu koko yhteisöä koskevia tunteita, joita yhteisön jäsenen menehtyminen tai perheestä luopuminen on aiheuttanut.

"Itku hoitaa ja vapauttaa surusta. Se on hyvin puhdistava kokemus."

Filhman on muun muassa kirjoittanut itkuja tervetulotoivotukseksi sukuun syntyneille lapsille. Siunaavin itkuvirsin hän on saatellut rippilapsiaan kohti aikuisuutta. Hän on niin ikään kirjoittanut itkuja kariutuneista parisuhteista.

Filhmanin mielestä ääneen itkemällä voi ottaa kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin.

"Olen huolissani suvaitsevaisuuden vähenemisestä ja luonnonkatastrofien aiheuttamista tuhoista. Kummankin aiheen käsittelyyn on nyt itkijöillä tarvetta."

"Edesmennyt äitini kannusti minua tarttumaan itkuihin", kertoo Pirkko Fihlman. Kuva: Sirpa Päivinen

Trendikästä ja elävää perinnettä

Vuosien myötä Fihlman on ohjannut 140 itkukurssia eri puolilla Suomea. Osallistujia ryhmissä on ollut yli 1600. Kurssilaisten ikähaitari on vaihdellut parikymppisistä opiskelijoista 80-vuotiaisiin.

1990-luvulla itkuvirsiperinne oli vaarassa hävitä. Nyt on onneksi toisin.

"Tällä hetkellä itkuvirsiperinne voi Suomessa hyvin. Kursseille joutuu usein jonottamaan paikkaansa", Fihlman kertoo.

"Ihmisillä on valtava tarve oppia ilmaisemaan tunteitaan sanoin ja melodioin. Kursseille ihmiset tuovat usein mukanaan jonkun kipeän asian elämästään. Itkukurssi voi parhaimmillaan merkitä vapautumista vanhasta. Se voi olla uuden elämän alku."

Matka omaan sisimpään

Äänellä itkeminen on osa maailmanlaajuista perinnettä. Karjalassa siitä kehittyi runoilmaisultaan erityisen rikasta. Itkuvirsiin on aina liittynyt uskomus korkeamman voiman olemassaoloon.

Kulttuurissamme itku koetaan usein häpeällisenä. Itkukursseilla tunteiden tulkitsemista harjoitellaan pienryhmissä. Kurssilaisilta toivotaan, että he uskaltautuvat kertomaan ääneen tunteistaan. Fihlman on huomannut, että ääneen itkeminen muiden läsnä ollessa on monille kova haaste.

"Usein kirjoittaminen helpottaa oikeiden itkusanojen löytämistä."

Fihlman on havainnut, että itkukursseilla ihmisillä on aikaa kuunnella omaa tajunnanvirtaansa. Samalla he voivat löytää yhteyden sisimpäänsä.