Väkivallan kasvot. Kumppanin väkivalta alkaa tyypillisesti nöyryyttämisellä, rahankäytön vahtimisella ja uhkailulla. Jos niihin ei puututa, väkivalta siirtyy usein sanoista tekoihin. Kuvan kivikasvot irvistävät Pohjolan talon julkisivussa, Aleksanterinkatu 44.
Ivasta iskuun
Lähes joka kolmas nainen on kärsinyt kumppaninsa fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta. Väärää vallankäyttöä on myös kodeissa, joissa kukaan ei käy käsiksi.
Tekstit Pihla Tiihonen
Kuva Esko Jämsä
Aikuisen ostoskuittien kyttäämistä. Hulluksi haukkumista. Lapselle raivoamista. Tavaroiden paiskomista. Psykoterapeutti Jari Hautamäki määrittelee nämä kaikki väkivallaksi.
– Normaalissa riidassa molemmilla on mahdollisuus antaa periksi. Riita voi olla puhdistava kokemus, jonka jälkeen elämä on jopa parempaa. Jos toinen alkaa riidan aikana pelätä, ollaan väkivallan puolella.
Lyömättömän Linjan Espoon toimipistettä johtava Hautamäki on kuunnellut väkivaltaisia miehiä ja naisia jo 19 vuotta.
Hautamäki on huomannut, että mustelma on harvoin ensimmäinen oire väkivallasta. Väkivalta alkaa usein nimittelyllä ja uhkailulla. Ellei näihin puutu, seuraa helposti pahempaa.
Oma kumppani on satuttanut lähes joka kolmatta suomalaisnaista. Niin moni kertoi viime viikolla julkaistussa EU-tutkimuksessa kokeneensa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa jossain parisuhteessaan sen jälkeen, kun täytti 15 vuotta. Tutkimuksessa ei kartoitettu miesten kokemaa väkivaltaa.
Parisuhdeväkivalta oli hiukan Suomea yleisempää vain Latviassa ja Tanskassa. Edellisen vuoden aikana siitä oli kärsinyt viisi prosenttia suomalaisnaisista. Väkivalta saattoi olla esimerkiksi tönimistä tai seksiin pakottamista.
Yli puolet suomalaisnaisista on joutunut joskus kumppaninsa nöyryyttämäksi, mustasukkaisesti vahtimaksi tai katsomaan tämän kanssa pornoa vastoin tahtoaan. Nämä ovat esimerkkejä henkisestä väkivallasta tuoreessa EU-tutkimuksessa. Yli neljäsosa suomalaisnaisista kärsii siitä nykyisessä suhteessaan.
Jari Hautamäestä henkinen väkivalta voi olla myös toisen hengellisyyden pilkkaamista. Vakavimmillaan se on jatkuvaa vainoa eron jälkeen tai uhkailua itsemurhalla.
Hautamäki kehottaa miettimään riitelytapojaan. Jo mykkäkoulu tai kotoa häipyminen tietymättömiin aiheuttavat toiselle väkivallan kokemuksen.
– Huoli on niin kova.
Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia. Joku voi mennä suunniltaan käytöksestä, jonka toinen ohittaa keveästi.
– Henkisen väkivallan rajat pitää tarkistaa omassa suhteessa. Jossain perheessä molemmat puolisot käyttävät paljon ääntä ja kokevat, ettei se mene väkivallan puolelle.
Taloudellinen väkivalta on Jari Hautamäen mielestä jäänyt Suomessa vähälle huomiolle. Hän on kuullut mitä erikoisimmista tavoista kontrolloida puolison rahankäyttöä.
– Mies saattaa antaa jopa viikkorahaa kotona olevalle vaimolle, koska tämä ei kuulemma osaa pitää rahoja. Oikeus tilin käyttöön saattaa olla vain toisella. Joku voi suuttua, kun vaimo tankkasi kahdellakympillä, vaikka oli puhe, että bensaa ostetaan kympillä.
Hautamäeltä vuoden alussa ilmestyneessä kirjassa Mikä minuun meni? (Gummerus) Same kertoo ostaneensa vaimon tietämättä heille uuden talon. ”Jälkikäteen ihmettelin, et miks puoliso ei ollut tyytyväinen eikä mun mielestä sitoutunut talon remonttiin.”
– Molemmilla puolisoilla pitää olla vapaata käyttörahaa. Parien kannattaa puhua keskenään siitä, onko meidän tapamme hoitaa raha-asiat molemmille reilu. Muuten voi käydä niin, ettei huonoa käytäntöä tiedosteta.
Rahasta tulee herkästi riitaa, kun se ei tahdo riittää, mutta taloudellista väkivaltaa voi olla myös hyvin tienaavissa perheissä. EU-tutkimuksessa selvisi, että jos naisella ei ole tasa-arvoista päätäntävaltaa perheen rahankäyttöön, hän joutuu muita useammin fyysisen, seksuaalisen ja henkisen väkivallan kohteeksi.
Jätä se! Niin sanotaan ihmiselle, jota kumppani on pahoinpidellyt. Hautamäki on kuitenkin nähnyt monen väkivallan käyttäjän muuttuvan pitkän työn jälkeen.
– Ei pidä paikkaansa, että yhtä lyöntiä seuraa aina toinen. Mutta yksikin kerta jättää suhteeseen jälkensä. Asia olisi hyvä käsitellä ammattilaisen kanssa.
Mistä kaltoin kohdeltu tietää, pitäisikö erota heti, vai parantaako toinen tapansa? Hautamäki jaottelee parisuhteessa väkivaltaa käyttäneet kolmeen ryhmään. Hänen kokemuksensa ovat miehistä, jotka ovat hakeneet käytökseensä apua.
Huolehtivat miehet ovat saattaneet pelästyä käyttäytymistään jo ennen väkivaltaan turvautumista. He etsivät apua, sitoutuvat siihen ja pyrkivät tosissaan eroon väkivaltaisuudesta.
Harmaan alueen miehet ovat pahoillaan puolisonsa satuttamisesta ja uskottelevat itselleen, ettei se toistu. He käyvät ehkä Lyömättömän Linjan tapaamisissa siihen asti, että puoliso antaa anteeksi. He saattavat syyllistyä väkivaltaan uudestaan varsinkin päihtyneinä.
Välinpitämättömät miehet etsivät perusteluja käytökselleen ulkopuoleltaan eivätkä ota vastuuta teoistaan. He eivät tunne syyllisyyttä ja katumusta. Jos välinpitämätön mies hakee apua, hän tekee niin vain voidakseen jatkaa yhteiselämää puolisonsa kanssa. Hänen puolisonsa ja lapsensa ovat suurimmassa vaarassa.
– Väkivallan pahin ja kokonaisvaltaisin muoto on parisuhdeterrori, jossa puolisoa kontrolloidaan täysin. Taustalla on ajatus toisen omistamisesta. Parisuhdeterroria harrastava ei todennäköisesti haluakaan muuttua.
Lisätietoa tuoreesta EU-tutkimuksesta Violence against women
Jaa tämä artikkeli: