Kuva: Hans Eiskonen
Ja ihminen loi helvetin
Helvettiä ei ole olemassa.
Pastori, dosentti Kari Kuula on juuri vastannut näin kysymykseen kuoleman jälkeisen kadotuksen ajatuksesta. Espoon tuomiokirkkoseurakunnan Aurora-kappeliin kokoontuneesta yleisöstä ei pääse helpotuksen huokausta, mutta sen sijaan alkaa kuulua vaikeita kysymyksiä.
Miten helvetillä pelottelu sitten syntyi kirkossa ja mihin se päättyi? Entä uskontunnustus, jossa lausutaan, että Jeesus itse kävi tuonelassa?
Pääsevätkö eläimet taivaaseen?
Jumala-kysymys muutti muotoa
Kari Kuula on pohtinut kristinuskon suuria kysymyksiä monta kymmentä vuotta tutkijana, kuopiolaisena seurakuntapappina ja tietokirjailijana. Viime vuosina häntä ovat kiinnostaneet ja työllistäneet eniten ”kristinuskon pimeät puolet”, helvetti ja sen isäntä paholainen. Kummastakin aiheesta on syntynyt kirja.
Kuula kirjoittaa teologisista kysymyksistä myös verkossa, missä kysymykset uskosta ja Jumalasta ovat kiihkeän väittelyn aiheita. Kuulan mukaan ihmisten kysymykset ovat vuosien varrella muuttuneet.
Ennen papilta kysyttiin, miten saan rauhan Jumalan edessä, mutta nykyisin moni ihmettelee, voiko Jumalaan ylipäänsä uskoa.
”Kristinuskoa haastetaan nyt ennennäkemättömällä tavalla. Kansankirkko on pitkään elänyt helpossa tilanteessa, eikä se ole joutunut perustelemaan uskonnäkemystään ennen kuin vasta viime aikoina, kun uusateistinen kirjallisuus on haastanut sen.”
Kuula ymmärtää ihmisiä, joille kristinusko tuottaa älyllisiä ongelmia ja jotka jopa eroavat kirkosta niiden vuoksi. Vuosikymmenten opiskelun jälkeen hän sanoo olevansa itsekin välillä pää pyörällä uskonoppien kanssa.
Helvetti yllättää Luojan
Kun tilaisuuden juontaja kysyy Kari Kuulalta espoolaisessa kappelissa, miten ihminen pelastuu, dosentti vastaa ystävällisesti: ”Tekisi mieli sanoa, että en tiedä”, mutta jatkaa kuitenkin kertomalla, mitä kristinusko sanoo asiasta.
Kuula lähtee liikkeelle siitä, että kristinusko on pelastususkonto, johon kuuluu perusolettamuksena tuonpuoleisuus.
”Jumalan tarkoituksena on kutsua kaikki yhteyteensä. Sana rakkaus kuvaa tätä. Ihmisen sisimpään olemukseen kuuluu jumalayhteyden mahdollisuus. Jumalan suunnitelma on se, että kaikki pääsevät taivaaseen, eli hänen yhteyteensä.”
Jumala ei siis ole luonut maailmaa sellaiseksi, että toisaalla on taivas ja toisaalla helvetti, ja ihmisten osana on seurata jännityksellä, kumpaan päätyvät.
Luterilaisen uskon mukaan pelastus eli taivaaseen pääseminen ei ole palkinto hyvin eletystä elämästä, vaan yksin Jumalan teko. Jumalasuhde puolestaan ei ole ihmisestä kiinni, vaan Jumalan antama lahja.
Jos kaikki on kiinni Jumalasta, mikseivät sitten kaikki pääse taivaaseen?
Kuulan mukaan taivas ja pelastus kuuluvat Jumalan luomissuunnitelmaan. Ihminen on sisäisesti luotu olemaan suhteessa kaiken hyvän antajaan.
Ihmisellä on kuitenkin vapaus valita toisin. Kadotus syntyy siitä, että ihminen kieltäytyy siitä hyvästä, johon Jumala häntä vetää.
”Ihmisellä on pieni mahdollisuus toimia omaa olemustaan vastaan ja torjua Jumala. Jos sielu päättäväisesti torjuu Jumalan eli kaiken hyvän, Jumalakin yllättyy siitä. Tällaista me kutsumme paremman puutteessa kadotukseksi tai helvetiksi.”
Varoittavia kielikuvia
Raamatussa Jeesus puhuu paljon helvetistä. Kuuluisimmat kohdat lienevät Matteuksen evankeliumin kuvaus viimeisestä tuomiosta ja Luukkaan evankeliumin kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.
Kuulan mukaan Raamatun helvettiin tulee suhtautua kielikuvana, jonka tarkoitus on varoittaa Jumalan täydellisestä poissaolosta. Puhetta ikuisista liekeistä ja tuskasta ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti.
Emme voi Kuulan mukaan tietää varmuudella, onnistuuko kenenkään täysin torjua Luojaansa ja jos niin käy, niin kenelle. Siksi sekä kadotus että pelastus kuuluvat kristilliseen julistukseen, mutta kumpaakaan ei kukaan voi luvata kenellekään ihmiselle, ei saarnatuolista eikä muutenkaan.
Aurora-kappelin yleisö kuuntelee Kuulan puhetta keskittyneesti. Keskustelusta päätellen kysymys helvetin konkreettisesta olemassaolosta on monelle kuulijalle polttavin. Kuula keventää vakavaa aihetta vitsailemalla.
Kuulan mukaan kristityn ei tarvitse yrittää kuvitella, että helvetti on jokin paikka tai toinen ulottuvuus kuten tieteiselokuvissa. Helvetti on mahdollisuus, jonka muodosta ja toteutumisesta emme tiedä.
Koiriensa ja kissojensa kohtaloa pohtivia Kuula kannustaa uskomaan samoin kuin läheisten ihmisystävienkin kohdalla.
Uskoa, tietoa vai ufojuttua?
Teologia alkoi kiinnostaa Kari Kuulaa jo lukioikäisenä, mutta hän opiskeli kuitenkin sairaanhoitajaksi. ”Ajattelin, että minua kiinnostaa lääketiede ja teologia, mutta teen teologiaa sitten myöhemmin, koska se on vanhojen ja viisaiden ihmisten laji.”
Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi hän työskenteli vuoden psykiatrisella osastolla. Ihmismielen haurauden katseleminen antoi kimmokkeen teologian opintojen aloittamiseen.
”Tajusin, että ihminen ei hallitse elämäänsä. Siitä tuli ajatus, että niihin asioihin joita eniten haluaa, on tartuttava heti. On tehtävä sitä, mistä eniten tykkää.”
Kuula tykkää nykyisin eniten kirjoista ja ajatuksista, mutta pitää myös ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Siksi papin työkin on tuntunut omalta.
Kuulan viimeisin kirja on tänä syksynä ilmestynyt Kotona kristinuskossa (Kirjapaja). Kirja pyrkii vastaamaan tähtitieteilijä Esko Valtaojan heittämään haasteeseen, että joku kirjoittaisi kristinuskosta älylliselle ihmiselle.
Vaikka Kuula on kiinnostunut kristinuskon älyllisestä selittämisestä, hän myöntää auliisti kristillisen perinteen sisäisen jännitteisyyden.
Kristittynä oleminen ei Kuulan mukaan ole sitä, että omaa oikean tiedon tuonpuoleisista asioista. Eikä ihmisestä tee uskonvastaista se, jos hänen mielessään myllertää uskontokriittisiä ajatuksia.
”Joku miettii uskonkysymyksiä ja toteaa, että tämä on ihan ufojuttua ja pitää itseään epäuskonnollisena ihmisenä. Tai hän lukee kirjan, jossa todistetaan, että kristinusko turmelee kaiken ja päätyy ajattelemaan sen mukaisesti. Ei tämä tarkoita, että hän olisi sanonut Jumalalle 'Ei'. Hän torjuu kenties vain sellaisen jumalan irvikuvan, jonka me kristitytkin haluamme torjua.”
Kuula tähdentää, että usko ei ole ajattelua, vaan suhde. ”Se on sitä, että syvällä sielussa ihminen antautuu Jumalan läsnäololle.”
Katastrofikaan ei ole rangaistus
Uskomisen vaikeus liittyy Kuulan mukaan usein siihen, että kuolemanjälkeisyys on ei-aineellista ja siksi nykyihmiselle epätodellista. Satoja vuosia sitten eläneiden ihmisten oli helpompaa uskoa ei-aineelliseen, koska heillä ei ollut nykytieteen teorioita esimerkiksi aivojen toiminnasta. Siksi tarvittiin jokin aineeton elementti selittämään mielentiloja ja ajatuksia.
”Ajatusten synty on vieläkin kyllä hiukan auki, viimeistä sanaa siitä ei ole sanottu”, aivoista edelleen kiinnostunut Kuula toteaa.
Raamatuntutkijana Kuula on pohtinut paljon sitä, millaista elämä oli kaksituhatta vuotta sitten. Ihmisten kaikki aika meni ravinnon hankkimiseen, ja elämä oli täynnä kipua ja kuolemaa.
”Sellaisessa tilanteessa ei pohdittu kovin syvällisesti pahan ongelmaa, siis sitä, miksi Jumala sallii pahan tapahtua. Jumalalta ei ennen myöskään odotettu onnellisuutta kaikille.”
Nykyihmisen on vaikea pelätä helvetin ikuisia liekkejä, mutta se ei vähennä kuolemaan liittyviä hallitsemattomuuden, kärsimyksen ja tuhoutumisen pelkoja. Kenties täydellinen yksin jääminen, Jumalankin hylkäämäksi jääminen, on todellisempi pelko.
Myös ydinsodan tai ekokatastofin mahdollisuutta voi Kuulan mielestä hyvin verrata helvettiin. Ne pakottavat kysymään, voiko ihminen toimia niin huonosti, että onnistuu tuhoamaan luomakunnan? Salliiko Jumala sen?
”On vain muistettava, että tällainen täydellinen katastrofi ei ole Jumalan rangaistus, vaan ihmisen oman toiminnan seurausta”, hän painottaa.
Jumala ei hylkää ihmistä
Kuula sekä kiistää että myöntää helvetin. Sitä ei ole, ja se kuitenkin syntyy, kun ihminen hylkää Jumalan. Annetaan tohtorin selittää itse, miten tämä on mahdollista:
”Täytyy muistaa, että erilaiset asiat ovat olemassa eri tavoin. Meillä on näkyvien esineiden lisäksi loogisten totuuksien tapa olla olemassa, sekä muistojen ja esimerkiksi numeroiden olemassaolo. Jumalakin on olemassa omalla tavallaan. Mutta millaista olemista se sitten on, se taitaa olla niitä teologian vaikeimpia kysymyksiä. Emme ymmärrä sitä, mutta voimme silti jotakin siitä aavistaa jo yleisen järjen perusteella. Helvetti taas on olemassa mahdollisuutena, jonka toteutumisesta me emme tiedä.”
Kari Kuulan mukaan helvetti on ihmisen tekele, kun taas taivas on Jumalan luoma. Kuolemanjälkeisyyttä hän selittää näin:
”Voidaan ajatella vaikka niin, että ennen kuin oli mitään, oli tuonpuoleinen Jumala joka ajatteli luomakuntaa ja 'Puff!'” – Kuula heilauttaa käsiään – ”luomakunta syntyi. Jos tuo sama tuonpuoleinen Jumala nyt ajattelee tiettyä ihmistä, niin 'Puff!' hänet luodaan uudelleen kuoleman takaiseen Jumalan todellisuuteen.”
Mutta Kuulan mukaan Jumala ei hylkää ihmistä edes kuoleman jälkeen, vaan piirittää jokaista sielua loputtomiin. Voisi siis ajatella, että mahdollisuudet joutua helvettiin ovat ylimalkaan aika huonot.
Lue lisää: http://www.karikuula.com/ ja Kari Kuula: Helvetin historia. Pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan (Kirjapaja 2006).
Jaa tämä artikkeli: