Kuva: Timo Saarinen
Ja tapahtui näinä päivinä...
Alle kaksikymppinen, vielä vanhempiensa luona asuva, galilealaistyttö Maria seisoo ällistyneenä keskellä pikkuruisen kotitalonsa ainoaa huonetta. Ovesta on pöllähtänyt sisään hahmo, joka on liian kirkas katsoa, ja se tervehtii Mariaa lämpimästi kuin vanhaa ystävää.
Maria tietää, että hahmo on Herran enkeli, vaikkei osaa selittää itselleen, miksi. Eniten häntä hämmentävät enkelin sanat: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimmaksi Pojaksi.”
Maria ei osaa muuta kuin änkyttää, ettei se ole mahdollista – ensinnäkään siksi, että hän on neitsyt.
Hän ei voi nähdä enkelin ilmeitä. Äänessä on kuitenkin hymyä, kun tämä toteaa rauhoittavasti, että ihmeitä tapahtuu. Enkeli kertoo, että myös Marian serkku, jo pitkälti yli keski-iän oleva Elisabet, kantaa poikalasta.
Kihlatun tuska
Tämän sanottuaan enkeli katoaa. Marian ajatukset törmäilevät toisiinsa kuin hullut perhoset. Hän on kyllä kuullut väitettävän, että jotkut suuret miehet, kuten keisari Augustus, olisivat syntyneet koskemattomasta naisesta. Mutta ei sellaista tapahdu hänenlaisilleen.
Maria saa vanhemmiltaan luvan lähteä Juudean vuoriseudulle tapaamaan serkkuaan Elisabetia.
Elisabet on jo kuudennella kuulla. Marian saapuessa Elisabet kantaa vettä taloon, ja Maria näkee, että tämän selkään koskee.
Syleillessään auringosta ja hiestä lämmintä Mariaa Elisabet tajuaa, että hänen oma odottamaton raskautensa on jonkin paljon, paljon suuremman alku. Myös Maria uskoo kaiken todeksi vasta nyt, kun häntä kolmekymmentä vuotta vanhempi serkku silmäilee häntä melkein peläten.
Joosef, Marian kihlattu, puolestaan ei ole vauvauutisesta lainkaan innoissaan. Pari ei ole viettänyt ainuttakaan yötä yhdessä, koska he eivät ole vielä naimisissa. Ja sitten morsian menee pettämään Joosefia ja kehtaa vielä näyttää ikionnelliselta! Kaiken kukkuraksi Marian selitykset ovat niin käsittämättömiä, että Joosefin mielessä käy, että tämä on sairas tai pahan hengen riivaama.
Kosinta viikunapuun katveessa
Joosef rukoilee Jumalalta selitystä ja armahdusta tuskaansa. Nuori kirvesmies huhkii päivät verstaalla kuten aina ennenkin, muokkaa oliivipuuta ja eukalyptusta huonekaluiksi, kauniiksi esineiksi toisille ihmisille. Samalla hän hakkaa omaa elämäänsä mielessään pirstaleiksi. Miten hänen sukunsa. Marian suvusta puhumattakaan, reagoi, kun he kuulevat, että Maria on tehnyt hänestä aisankannattajan.
Joosef tietää, että hänen pitäisi erota Mariasta ja muuttaa jonnekin kauas. Miten hän voisi tehdä sen vaivihkaa, likaamatta enää itseään tai Mariaa enempää?
Sitten Joosefkin kokee yllätyksen. Hänelle enkeli ilmestyy unessa ja kertoo, ettei toinen mies ole koskenut Mariaan; tämä on raskaana Pyhästä Hengestä. Maria synnyttää pojan, jolle pariskunnan tulee antaa nimeksi Jeesus Kristus.
Joosef herää aamuyön pimeydessä pää pyörällä. Jeesus Kristus? Sehän merkitsee voideltua, siunattua. Sellaisia ovat vain suuret miehet, hallitsijat ja profeetat.
Joosef nousee, tarpoo Marian luo ja kosii tätä aamuauringon siivilöityessä viikunapuun lehtien lomasta.
Ylös Beetlehemiin
Lapsen syntymä tapahtuu niin kuin syntymät usein: sopimattomalla hetkellä. Poltot alkavat pariskunnan kulkiessa Beetlehemiin, Maria naapurilta lainatun aasin selässä.
Ylänkökaupunki Beetlehemiä kohti vaeltaa yhtä jalkaa suuri ihmisjoukko: riuskoja miehiä, naisia sylilapsi rinnoillaan, vanhuksia aasilla tai sauvaan nojaten. Rooman keisari Augustus on määrännyt toteutettavaksi väestönlaskennan ja veroluetteloihin kirjaamisen, ja kunkin on ilmoittauduttava siinä kaupungista, josta hänen sukunsa on kotoisin.
Yksin Joosef olisi patikoinut matkan viidessä päivässä, mutta nyt ei ole varmaa, riittääkö kahdeksankaan. Iltaisin on kuitenkin voitu kulkea myöhään, sillä maastoa valaisee hyvin taivaalla tuikkiva, epätavallisen kirkas tähti.
Marian huulet ovat rohtuneet ja tiepölystä valkoiset, ja Beetlehemin kattojen ilmestyessä näkyviin nuorikko valittaa jo kipuja ääneen.
Sopivaa paikkaa synnyttämiseen ei löydy. Kylä vilisee väkeä ja kaikki majatalot ja hatarat karjasuojatkin ovat täynnä. Yhdestä talosta löytyy onneksi vähän viinille tuoksahtava, mutta lempeä vanha nainen, joka on synnyttänyt viisi lasta ja auttanut maailmaan yksitoista.
Syntymä lampaiden keskellä
”Tulkaa”, eukko tokaisee, tarttuu aasia päitsistä ja taluttaa sen kalliine kantamuksineen sivuun ihmisvilinästä, pellon poikki kallioon louhittuun eläinsuojaan. Siellä, lampaiden keskellä, nainen komentaa Joosefia antamaan päällysviittansa ja poistumaan. Mies on nähnyt jo aivan riittävästi.
Yö on pitkä ja vaikea, mutta siitä selvitään. Maria käärii vastasyntyneen yötuulelta suojaavaan päällysvaatteeseensa ja asettaa hänet tyhjään eläinten juottokaukaloon.
Babylonialaiset astrologit ovat ihmetelleet kirkasta tähteä torneistaan jo jonkin aikaa. He tietävät, että se johtuu Jupiter- ja Saturnus-planeettojen epätavallisesta asennosta, mutta sen tärkein merkitys ei ole heille luonnontieteellistä laatua. Miehet ovat varmoja, että tähti on merkkinä uuden juutalaisten kuninkaan syntymästä, jonka monet profeetat, jopa runoilija Vergilius, ovat ennustaneet aikoja sitten.
Miehet matkaavat innoissaan kuningas Herodeksen luo kysymään, mistä löytyy tämä vastasyntynyt Messias. He löytävät Herodeksen palatsistaan lopettelemasta ateriaansa, viinipikari kädessään.
”Mikä Messias,” Herodes kysyy ja suorii jaloilleen. Pikari putoaa lattialle ja tumma neste tahrii hallitsijan jalat. ”Kirottua”, hän ajattelee. Hänen sukuunsa ei ole syntynyt eikä ole syntymässä poikalasta.
Hän kutsuttaa pikaisesti koolle lähimmät ylipapit ja lainopettajat ja tiedustelee heiltä, missä tämän Messiaan oli määrä syntyä.
”Juudean Beetlehemissä”, nämä vastaavat.
Herodeksen julma suunnitelma
Herodes komentaa muut ulos palatsista ja kuulustelee tiedemiehiä ankarasti siitä, milloin tähti tarkalleen on ilmestynyt.
Sitten hänen pyöreille, teräväpiirteisille kasvoilleen leviää helpottunut hymy.”Menkää sinne”, hän kehottaa. ”Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”
Astrologit ovat niin innoissaan, etteivät vaistoa vaaraa, vaikkei Herodeksen häikäilemätön luonto ole mikään salaisuus. Tähden johdattamina he lähtevät matkaan. Beetlehemiin laitamille tultaessa tähti pysähtyy.
Miehet katsovat ihmetellen ympärilleen. Jollei tähti valaisisi öistä maalaismaisemaa, he tuskin huomaisivat laitumen takana kohoavaa kalliota ja aukkoa siinä.
He kömpivät sisään luolaan ja löytävät etsimänsä. Maria ja Joosef tuijottavat hämmentyneinä, kun kolme kalliisiin ja lämpimiin kankaisiin vaatetettua miestä ahtautuu haisevaan luolaan seimen ääreen, heittäytyy polvilleen ja syytää vastasyntyneen eteen kalliita lahjoja.
Tämä onnenhetki johtaisi pikaiseen murheeseen, ellei Jumala puuttuisi jälleen peliin. Unessa Hän varoittaa tiedemiehiä palaamasta Herodeksen luo: Tämän aikomuksena ei suinkaan ole tulla kumartamaan Jeesus-lasta vaan tapattaa tämä.
Tietäjät ottavat neuvosta vaarin, ja samoin ottaa Joosef, jonka enkeli herättää sikeästä unesta. Enkeli käskee Joosefin paeta vaimoineen ja lapsineen Egyptiin, ja pysytellä siellä Herodeksen kuolemaan saakka.
Ja niin Maria ja Joosef ovat taas tien päällä.
Juttua varten on haastateltu Espoon piispan teologista avustajaa, tutkija Niko Huttusta ja Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan professoria Matti Nissistä.
Jaa tämä artikkeli: