Jääräpäästä tuli ilmiö
Tuomas Kyrö ihmettelee luomansa Mielensäpahoittaja-hahmon suosiota, myös teini-ikäisten keskuudessa.
Taiteiden yö on alkamassa ja kirjailija Tuomas Kyrö on ryhtynyt töihin, haastattelujen antamiseen.
Kyröä viedään nyt joka suuntaan, onhan hänen Mielenpahoittaja-hahmostaan, jääräpäisestä ja kaikkea uutta vastustavasta vanhemmasta mieshenkilöstä, kehittynyt melkoinen ilmiö kirjoineen, elokuvineen ja teatteriesityksineen. Suomeen kaavaillaan jopa omaa Mielensäpahoittaja-päivää.
Viime viikolla sai ensi-iltansa Dome Karukosken ohjaama Mielensäpahoittaja-elokuva.
Nakkimuusiannostaan aseman kuppilassa popsiva Kyrö on tyytyväinen Karukosken ja koko työryhmän tulokseen. Hän osallistui elokuvan työstämiseen tekemällä siihen käsikirjoituksen yhdessä Karukosken kanssa.
”Ei se enää ole oma luomukseni vaan uusi taideteos.
Käsikirjoituksen tekeminen oli haastavaa, koska kirjoissa kaikki tapahtuu Mielensäpahoittajan ajatuksissa. Elokuvassa taas on kyettävä muuttamaan samat asiat kuviksi ja henkilöiden välisiksi jännitteiksi. ”
Mielensäpahoittajaa esittää elokuvassa Antti Litja, joka nähdään tänä syksynä tässä roolissa myös Kansallisteatterin lavalla. Kyrön mielestä Litja on juuri oikea valinta rooliin. Litjaa hän esitti kainosti Mielensäpahoittaja-tekstin lukijaksi jo muutama vuosi sitten, kun hahmo tuli ihmisten tietoisuuteen Ylen Radioteatterin kuunnelmana.
Itsepäisen valittavan ukkelin saama valtava suosio on yllättänyt kirjailijan. Innostunutta palautetta on tullut teini-ikäisistä yli 90-vuotiaisiin.
”Palaute kertoo siitä, että hahmo on tuttu ja tunnistettava. Ihmiset näkevät hänessä itseään, isäänsä, äitiään, enoaan, setäänsä ja ties ketä”, Tuomas Kyrö sanoo.
”Eniten ihmettelen sitä, että yläasteikäisetkin ovat löytäneet hahmon. Ehkä se vaikuttaa, että olen käyttänyt kirjojen lyhyissä tarinoissa stand up -komiikasta tuttuja keinoja: vitsin virittämistä, laukaisua ja ankaraa liioittelua.”
Kyrön mukaan Mielensäpahoittaja ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen henkilö kuin miksi hänet helposti mielletään.
”Voi kysyä, miksi jatkuvasti kehitellään aikaa vieviä turhakkeita. Esimerkiksi jokin laite, jota hipaistaan, vie ihmisiä vain kauemmaksi toisistaan.”
Sosiaalisen median aikakausi on myös luonut oman mielensäpahoittajatyyppinsä. Kyröstä on kummallista, että nyt kaikkien pitää pyydellä anteeksi sanomisiaan tai tekemisiään, kuten pääministeri twiittejään, vaikka tärkeintä pitäisi olla sen, miten mies hoitaa virkansa.
Kyrö itse pahoittaa mielensä vaikkapa sellaisesta, että Ikeaan tehty tilaus tietynvärisestä sohvakankaasta meni pieleen. Kyrö joutui perumaan kaupan ja sai hyvitykseksi kahvilipun.
”En ole vieläkään oppinut, ettei aina pidä ostaa, vaikka halvalla saa.”
Kirjailija toteaa, ettei hänen tarkoituksenaan ole ensisijaisesti tuottaa huumoria, vaan Mielensäpahoittaja lähtee vakavuudesta, totisuudesta ja asenteesta. Äskettäin ilmestyi sarjan uusin kirja, Ilosia aikoja, joka vie peruskysymysten äärelle, kuoleman lähestymiseen.
Mielensäpahoittaja värkkää itse arkkunsa, hautajaistensa ruoka- ja soittolistan, muistokirjoituksensa ja testamenttinsa.
”Mies ei kuitenkaan ole synkällä mielellä eikä hänellä ole juuri nyt aikomusta kuolla. Sen sijaan muut ihmiset ympärillä ovat peloissaan, kun pitää puhua kuolemasta ja ottaa kantaa hautajaismusiikkiin”, Tuomas Kyrö sanoo.
”Kyllä kuolemasta voi puhua punaviini- tai piimälasin äärellä hyvissä ajoin. Ilon kautta surua kohti. Kuoleman kohtaaminen on toisaalta myös kulttuurisidonnaista, esimerkiksi Nelson Mandelan hautajaisissa iloittiin ja tanssittiin, kun taas Kekkosen hautajaisissa ei paljon torvet soineet.”
Kaikille, jotka ovat seuranneet Nelosen humoristista Hyviä ja huonoja uutisia -ohjelmaa, on tullut selväksi, että sen vakiokasvo Tuomas Kyrö asuu Hämeen Janakkalassa. Kyrön mukaan Janakkalan neliöhinnat määrittivät sen, että kannatti ostaa omakotitalo sieltä viisi vuotta sitten.
Töiden kannalta se on ollut etu, koska Kyrö on kirjoittanut 11 kirjaa tuon viiden vuoden aikana. Kyrö asustaa silti töiden takia myös Helsingissä.
”Aika riittää moneen asiaan, kun tekee keskittyneesti sen mitä tekee. Esimerkiksi junamatka Riihimäeltä Helsinkiin kestää 39 minuuttia, ja siinä ajassa ehtii tehdä jo kummasti kaikkea. ”
Sukkuloidessaan maaseudun ja kaupungin välillä Kyrö on huomannut, että on edelleen olemassa kaksi eri Suomea. On nopeatempoinen espresso- ja sushivyöhyke Kehä III:n sisällä ja sen ulkopuolella verkkainen, autoliikenteeseen painottuva Suomi.
”Vaikka ihmisten välinen matka on kaventunut tietokoneiden ja Facebookin ansiosta, on rytmi esimerkiksi jossakin Kainuussa hyvin toisenlainen kuin pääkaupungissa.”
Ja kyllä, Tuomas Kyrö tuo Hyvissä ja huonoissa uutisissa esiin maalla asuvan kirjailijan hervotonta näkökulmaa myös tänä syksynä.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen
Jaa tämä artikkeli: